torstai 27. joulukuuta 2012

Ulkoilman lumoissa

Nyt on korkattu hiihtokausi ja vielä useampaan kertaan, tai siis ainakin kahdesti. Jaa kuvia, noh - sanotaanko nyt niin että kuvia otettiin ja yksikään niistä ei ole julkaisukelpoinen... oisko se sit kuitenkin ennemmin kameran vika kun mallin tai kuvaajan? Noh, tässä jokunen niin pääsette niihin fiiliksiin missä itekkin olin. Hiihtokausi korkattiin jouluaattona Valkeakosken Korkeakankaalla 5 km perinteisellä ladulla. Latu sopii hyvin sunnuntaihiihtäjälle, sinne tulee jopa valot, joskaan ei heti hämärän alettua. Saatiin ihan rauhassa hiihdellä, ei ollut yhtäkään vastaantulijaa. Toinen meistä meni vapaalla, minä perinteisellä: luistelusukset kun odottavat vielä ostajaansa liikkeessä. Nykyiseet Fischerin sukset on ns. välikelin mallit eli nämä on niitä harvoja millä uskottiin voivan sekä luistella että hiihtää perinteistä, noh, lopputulema saattaa olla ettei näillä nyt oikein kumpaakaan ainakaan kovin hyvin voi tehdä. Välineistä en sinällään purnaa, parasta on olla ulkona, mutta olisihan se miellyttävää jos 10 v. vanhoista monoista ei tulisi joka kerta rakkoa :)

Ilta alkaa hämärtyä jo varhaiseen, suksi luistaa paremmin taaksepäin kun eteenpäin. Monot on ankeat. Silti ulkoilma tuo hymyn huulille.
Näin upeeta baanaa on Korkeakankaalla - menkää hyvät ihmiset hiihtään, siellä on eritasoisia latuja aina kilpalatuihin asti ja matkaakin on monen mittasta. 

Blue moment.
Sitten koitti joulupäivä ja meidän omat joulupukilta lahjaksi saadut lumikengät pääsivät kokeiluun, ei kun metsän kautta jäälle tallusteleen. Ensimmäiset naurahdukset sain kun isäntä oli asentanut kengät väärin päin jalkoihin, nyt kun katson tuota kuvaa pohdin onkohan mun omatkin kengät väärissä jaloissa, joskin oikein päin. Noh, hyvin näillä mentiin eteenpäin metsässä. En kertaakaan jäänyt kiinni oksaan (jei!). Jäällä olikin ikävästi lumen ja jään välissä melko paljon vettä mikä ei ollut kiva asia. Pikkasen yli 10 asteen pakkasessa se sohjo jääty ikävästi lumikenkien pohjiin kiinni ja loppumatka kuljettiinkin "korot" kenkien alla. Ei se nautintoa vienyt, sen sijaan oppittiin taas lisää. Vielä ei voi kävellä ainakaan tämän järven jäällä lumikengillä (eikä suksillakaan ole sinne mitään asiaa).

Mun lumikengät <3

Tapaninpäivänä olikin vuorossa Tampereen Kaupin latujen korkkaus Tainan seurassa. Pyysin Tainaa ottaan meille jotain pientä evästä matkaan ja eikun nokka kohti kirpakassa 15 asteen pakkasessa Niihaman ulkoilumajaa. Perinteisellä hiihtotavalla mentiin ja täytyy sanoa että aaton pikkurykäsy oli saanut sekä minut että sukset sen verta auki että hiihto kulkikin jo melko mallikkaasti! Ohitettiin jopa yksi mummo ladulla ja se on oikeesti niin harvinaista herkkua tälle hiihtäjälle, että se on pakko erikseen mainita. Mummo hiihteli muuten samanmerkkisillä suksilla kun minäkin. Keli oli pikkasen rapsakka, mutta kylmä ei yllättänyt ennen kun pysähdyttiin ulos pikkutauolle. Vaikka oltiin pysähdyksissä max. 5 min, kyllä sen jälkeen oli kiire jatkaa matkaa ennen kuin vilu iskee. Siinä istuessa penkillä totesin tutun lauseen, voi jos näissä housuissa olisi hieman pidempi selkäosa...Vyötärö saisi tulla reippaasti puoleen selkään sen sijaan että taas tuli istuessa selkä paljaaksi.
Meitin eväät, termarissa lämmintä glögiä.


Oli siä muitakin, hiihtämässä meinaan :)


Siitähän se ajatus sitten taas lähti, alennusmyynnit alkaisi tänään torstaina, minä hyökkään heti päivätyön jälkeen katsomaan luistelusuksia sekä hiihtoasua. Jep, niin oli päättänyt ilmeisesti koko muukin maailma, näin suksia, näin pukuja, mutta mitkään ei tarttunut mukaan. Yritetään paremmalla onnella uusiksi tammikuussa. Jokatapauksessa hiihtoretki täydellisessä seurassa antoi semmosen endorfiinipläjäyksen, että koin pakottavana mennä vielä Sh´bam-kolmivarttiselle Kanavaan, noh, tuli ainakin liikuttua :)



talviulkoiluterkuin,
Katja

maanantai 24. joulukuuta 2012

Maalla on mukavaa!

Olen aivan täpinöissäni! Ei, se ei johdu jouluaatosta vaikka sekin toki mukavaa on. Vaan toissailtaisesta retkestä yhdessä rakkaan kälyn kanssa. Olimme vierailulla kälyn perheen luona Sulkavalla ja siellä maaseudulla jossa katulamput on useamman kilometrin päässä heidän kotoaan. Siellä koulumatkalla lapset voivat nähdä karhuja (ei tosin talviaikaan) ja siitä ei ole huolissaan muut kuin lasten vanhemmat. Heillä voi käydä kesälläkin valoisaan päivänaikaan uimassa nakuna tai talvella mennä pyörimään lumihankeen ilman että naapurit on nenä kiinni ikkunassa.

20 asteen pakkasessa jäälyhdyt syntyvät nopeasti. Ja kyllä ne on kauniita <3
No mutta siihen retkeen :) Kävimme ottamassa alkuhien saunaan lumikenkäilyllä. Tämä on ehdottomasti yksi odotetuimmista lajikokeiluista mitä olen halunnut tehdä. Olen kokeillut lumikenkäilyä varmaan joku kymmenen vuotta sitten, mutta silloin oli lunta niin vähän etten oikein ymmärtänyt koko ideaa. Nyt Sulkavalla oli tosiaan lunta riittävän paljon että lumikenkäily oli äärimmäisen miellyttävää. Pimeä kun alkaa tulemaan jo kahden jälkeen iltapäivällä voin todeta että ulkona liikkuminen on todellakin asennekysymys heidän suunnallaan. Onneksi tässä perheessä siihen kannustetaan kaikin muodoin. Joten ei muuta kun otsalamppu päähän, lumikengät jalkaan ja sauvat käteen ja ei kun metsään ja pellolle tarpomaan. Metsässä ei juurikaan menty kuin hetken aikaa koska myrsky oli tiputellut oksia niin paljon, että kenkä saattoi jäädä niihin helposti kiinni (ja jos joku on mahdollista niin tottakai se minun lumikenkäni jäi kiinni maassa olevaan oksaan). Oikastiin metsän lävitse ja jatkettiin matkaa pelloille tassuttelemaan hiljakseltaan.
Onpa mukavaa, tämä siis lenkin jälkeinen kuva kuten huurasta ja punaisista poskista voi päätellä.
Lumikenkäily otti ainakin minulla päivän autossa istuneella erityisesti reiden etuosaan, käly kehui että siihen tottuu nopeasti, hänellä ei enää tullut tuntemuksia reisiin. Mutta kehui kenkäilyn nostavan jopa 30 asteen pakkasessa lämmön päälle sopivasti, hiihtoa ei kuulemma niillä asteilla enää voi tehdä, mutta lumikenkäilyä kyllä voi. Niin - mitä minä sanoinkaan siitä asenteesta :) Itse olen sitä mallia että hiki tulee liikkuessa aina, joten vaikka pakkasta oli lähes 20 astetta lähdin rohkeasti ohuella pipolla liikkeelle - onneksi. Ei mennyt aikaakaan kun naama oli punainen lämmöstä sekä hiki valui ohuenkin pipon alla :) Pyörähdimme noin tunnin lenkin ja päädyimme sen jälkeen saunaan pesulle sekä kieriskelemään lumihangessa. Sykemittaria en ole tämän vuoden aikana käyttänyt juuri lainkaan - lähinnä sen vuoksi kun tuli palautetta etten voi tehdä enää mitään ilman sykemittaria... kyllä voin! Mutta kieltämättä sykevyö antaa hyvää palautetta siitä missä mennään. Saman treenin tekeminen, onko sykkeet vielä samat vai voisiko hieman kiristää? Noh - uskon, että pääsen pian uudestaan lumikenkäilemään... joulupukilla näyttää olevan sen muotoinen paketti että meinaan pyörtyväni onnesta, uskon että siellä saattaisi lymyillä lumikengät :) Noh, se jää nähtäväksi...
Tässä maisemia jäältä auringonlaskuun, kello oli noin kahden pintaan...22.12.2012

Tietysti aina kun on kylässä oma arkinen puherrus kotona on pois, niin ehtii tekemään asioita mitä kotona estää ehkä takan lämmitys, ruuan teko, siivoaminen jne. Joten kävimme tosiaan ulkoilemassa Sulkavalla paljon enemmänkin. Isäntäperhe oli kolanneet lapsille luistelurataa heidän lähirannalle. Kävimme kairailemassa reikiä jäähän, jotta jääpeitteestä tulisi tasaisempi ja tietysti kolaamassa rataa auki kun tuuli oli tuiskuttanut lunta takaisin jäälle. Meillä ei ollut luistimia tällä kertaa matkassa mukana, mutta ensi kerralla ne on taatusti matkassa. Itselläni on sekä hokkarit että kaunokit, viimeksi olen luistellut hokkareilla... ja terästä, ei ole mitään käryä, voi olla että on kesäterässä, tai sitten ei. Tässä myös odotusmomenttia siihen seuraavaan lajikokeiluun - retkiluisteluun. Rantasalmi sijaitsee aivan Sulkavan vieressä ja siellä on kuulemma Suomen parhaiten hoidettu retkiluistelurata, toivottavasti pääsemme testaamaan sen seuraavalla visiitillä.
Tässä samaan aikaan otettuna kuva toiseen suuntaan, kohti aurattua luistinrataa. Taaimmaiselle on kairattu reiät ja tehty ensimmäinen kokeilu luonnon jään parantamiselle.

Siihen asti, oikein nautinnollista joulua! Viettäkää aikaa läheistenne kanssa tehden itsellenne mukavia asioita. Välttäkää tekemästä niitä asioita mitä on muka pakko tehdä, nauttikaa tästä hetkestä, tunnelmasta ja mahdollisuudesta.

*EDIT: Lumikengät tuli <3 *

jouluterveisin,
Katja

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Laskeutumista jouluun - kukin omalla tahdilla

Vilinää vilskettä, helinää helskettä - ihan kaikilla mausteilla. Joulu tulee karmealla vauhdilla, ainakin siihen nähden mitä vielä itse haluaisin tehdä ennen sitä. Niin - haluaisin, ei siis ole pakko. Tämä on asia mikä olisi hyvä muistaa, pääsee stressistä vähemmälläkin. Tänään ohjelmassa oli leipomista. Meillä on nyt kolmas vuosi työpaikalla kun pidetään nyyttikestit meidän n. 80 ihmisen kahviossa. Meillä on lista, mihin voi merkata mitä kukakin tuo - voi ostaa tai tehdä itse ja voin kertoa vuosi vuodelta pöytä on täydempi ja täydempi :) Tänä vuonna valitsin joulutortut ja ässänä hihasta tein kuitenkin nakkipiiloja (nyt jos työkaverit lukevat, ne tietää yllätyksen jo etukäteen). Pikkusisko oli mukana pääkokkina, laitan tuonne alle kuvaa myös tuotoksista.
Tässä puhelinkuva viime vuoden nyyttäripöydästä jossain vaiheessa päivää.
Tässä ruokahuoneen pöydältä napattu kuva pikkuisista joulutortuista, glögistä ja ihanista GloLite-kynttilöistä.

 

Media on ihmetellyt jo ennen joulua miten päästään joulukiloista eroon, toki tämänkaltaisella tankkauksella kyllä saattaa joulukiloja tullakkin, mutta jos pitää mielen maltillisempana niin ei joulu sinällään tuo lisää kiloja. Parin päivän ylensyönti ei tee ihmeitä, varsinkin kun se jää siihen. Itsellä ainakin alkaa monesti joulumässäily riittämään jo joulupäivän iltapäivänä. En erityisemmin edes välitä jouluruuista, parasta on kuitenkin hämäläinen imelletty perunalaatikko ja kinkku. Uutuutena listalle on päässyt bataattilaatikko joka on aivan ihanaa, maistakaa jos ei jo kuulu teidän joulupöytään.

Sen lisäksi että mässäily piisaa on pakko päästä liikkumaan. Mulla on päivätyöpaikassa järjestetty niin hyvät kuntoilumahdollisuudet että en juurikaan ole käyttänyt ulkopuolisia liikunnantarjoajia. Tänä vuonna rakas serkkuni laittoi hyvän kiertään ja luovutti minulle jumppakyselyssä voittamansa 25 € lahjakortin Kuntokeskus Kanavaan. Päädyin ottamaan kanavakortin mikä on voimassa yhden kuukauden, lisäsin siis muutaman kympin omaa rahaa ja saan kuukauden riehua salilla ja jumpissa. Mahtavaa! Pyhäpäivät voikin riehua myös sisällä jumpissa (ja taatusti ulkonakin!).

Tuota ulkojumppaa tulikin kokeiltua eilen kahvakuulan muodossa. Mulla oli siivousraivo päällä ja päätin antaa loppusilauksen raivolle tekemällä paiskomista maahan. Liike on varsin terapeuttinen ja tekee ihmeitä vatsalihaksille. Liike lähtee etuheilautuksella ja kun kuula on yläasennossa irroitetaan kädet kuulasta ja painetaan se voimakkaasti maahan. Tässä kohtaa kannattaa tarkastaa että alla ei ole kivetystä eikä asfalttia ettei kuula mene rikki. Meidän piha on pientä soraa joten kuula kesti hyvin. Tätä voi tehdä nurmikolla tai missä vaan. 

 Kaikki alkaa etuheilautuksesta, ulkona ei ole oikeasti noin kylmä, tein lumitöitä siivouksen ja kuulailun välissä.

Etuheilautusta ei tarvitse viedä korkeammalle (saa toki viedä).
Tässä siis painallus maahan jo melko pitkällä.

Muistakaa laskeutua rauhassa jouluun, joulu on mieliala eikä pakonomainen paniikissa pyöriminen ympäriinsä. Päätä mitä sinun on pakko tehdä ennen joulua ja tee ne. Vältä tekemästä mitään vaan sen vuoksi kun kaikki olettaa sinun niin tekevän. Ole tehokkaasti laiska ja taputa itseäsi välillä olalle :)

joulupöhinä ja -rauhottumisterveisin,
Katja

lauantai 15. joulukuuta 2012

Markkinointia, liikeideaa - tämän viikonlopun koultus

Tämän viikon koulutuksessa käytiin lävitse hieman omaa liikeideaa tai kuvitteellista sellaista. Tiukkaa valmistautumista tulevaa harjoitusasiakasta silmällä pitäen. Vihdoinkin voin hyvällä omalla tunnolla ottaa harjoitusasiakkaan vastaan! Mulle on tullut pari kyselyä jo etukäteen harjoitusasiakkuudesta, joten en ole pahemmin stressannut siitä miten saan hankittua asiakkaita itselleni. Molemmat tyrkyt on tuttujani, joten se vie hieman autentisuutta ohjaustilanteesta, sen vuoksi olen pohtinut pitkään että onko hyvä ottaa vastaan harjoitusasiakkaaksi tuttu henkilö. Molemmat tapaukset ovat kyllä kiinnostavia. Toisen tavoitteena on juosta kesäkuussa ensimmäistä kertaa Tukholman maratoni ja toisen palautua raskaudesta takaisin normaalikuntoon tarkoittaen sekä kuntoa että ulkomuotoa.

Tuo jälkimmäinen tulee varmasti olemaan yksi tyypillisimmistä tapauksista PT uralla, joten mielelläänhän sitä harjoittelisi. Toisaalta, maraton-case taas vie minut epämukavuusalueelle ja taatusti haastaa minut oppimaan älyttömästi uutta. Ja mikäs minua estää ottamasta niitä molempia harjoitusasiakkaiksi? Virallisestihan minulla tulee olemaan yksi, mutta toisaalta jos oma aikatauluni antaa myöden, ehkä voin hyödyntää molemmat oppimiskokemuksena. No - minulla on vielä hetki aikaa pohtia mihin päädyn. Vai voittaako joku kolmas vaihtoehto.

Uskon, että viime vuosina markkinointi on kokenut isoa murrosta. On tullut sosiaalinen media ja blogit ehkä perinteisen median (lehdet, radio, tv) rinnalle. Minun onni on, että sosiaalinen media on minulle tuttua, sekä myöskin vaivatonta. Toistaiseksi PT-hommista minulla ei ole omaa sivustoa facebookissa, mutta PartyLite-profiili minulta toki löytyy. Olen toistaiseksi miettinyt millä nimellä haluan PT-hommia tehdä... minulla on kyllä y-tunnus, mutta eihän semmosta voi käyttää yrityksen nimenä. Pelkkä oma nimi kuullostaa hieman tylsähköltä, joten odotan vielä keksiväni jonkun Katjan Kuulat ja Kynttilät -tapaisen nimen - niin tai sitten en :) Itse haluan pitää blogia omien ajatusteni esiintuontipaikkana, sekä kertoa omista kokemuksista, oppimisesta ja elämästä yleensä. Uskon, että tätä kautta jotkut asiakkaat myös löytävät minut Personal Trainer-palveluita etsiessään. Toimintasäteeni tulee varmasti olemaan pääasiassa Pirkanmaan alueella, mutta ilman muuta myös kauempanakin jos asiakkaan ja minun intressit kohtaavat.

Edelleen jaksan muistella omia opiskeluaikoja jolloin oli helppo nukahtaa kesken tunnin *huoh*. Nyt ei ole puhettakaan. Vaikka perjantait tuleekin itselle melko pitkiä päiviä (aamulla 7 töihin ja illalla 20.30 aikoihin kotiin) niin ei puhettakaan että tunneilla väsyttäisi, päin vastoin. On ihan into piukeena kaikesta uudesta oppimisesta sekä hoksauksista tai ihan vaan ohjaajan kehuista :) Kaikkihan me olemme persoja kehuille, eikö niin?

Nyt jos olet samassa tilanteessa kun minä - ja mietit että joululahjat on vielä hankkimatta, niin mikset lahjoittaisi läheisellesi esimerkiksi lahjakorttia Personal Trainerin kanssa treenaukseen? Ota ihmeessä minuun yhteyttä, laitetaan lahjakortti tulemaan ja sovitaan sitten lahjan saajan kanssa mitä ja millä tavoin treenataan. Autan mielelläsi sinua ja läheistäsi voimaan paremmin myös jatkossa. Näillä ajatuksilla haluan myös muistuttaa - ei ole väliä sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä :) Uusi elämähän on tunnetusti monella alkamassa tammikuusta, mutta miksei sitä voisi aloittaa jo nyt? Miksi siirtää jotain huomiselle, minkä voi tehdä jo tänään? Minä haluan ainakin nauttia läheisistäni mahdollisimman pitkään ja pysyä terveenä ja haluan auttaa sinua tähän samaan.

Ai niin - onko keltään vielä tullut ärräpäitä lumesta? Minä nautin edelleen, tosin harmittelen että joku toinen on käynyt mun ulkoilmakuntosalilla kun on ehtinyt aiemmin... höh. Ens viikolla taas uudella sykkeellä :)

kuntoilu- ja terveysintoiluterveisin,
Katja 


tiistai 11. joulukuuta 2012

Pohjoisen tunnelmia

Perinteinen itsenäisyyspäivän reissu Rukalle on nyt tehty. Kotiin palattiin, kaikki 4 henkilöä ilman muita vammoja kuin mukavan-inhoittava lihaskipu. Kävin ensimmäisen kerran Rukalla 1998, juuri itsenäisyyspäivän aikoihin silloisten opiskelija-asuntola kavereiden kanssa. Meillä oli mukana neljästä eri maasta ihmisiä, osa ei ollut laskenut ikinä, mutta niin vaan hekin rinteeseen lähtivät. Elävä muisto palautui vielä tänä vuonnakin mieleen kun kiinalaisen tytön kanssa mentiin Kurun tuolihissiin... molemmilla oli reppu selässä ja penkki oli liukas, koska paljon ehti tapahtua siinä kohtaa kun hissiin mentiin (koska kiinalaisella ei ollut minkäänlaista kokemusta suksien päällä olosta aiemmin) että ei ehditty laittaa turvakaarta ajoissa syliin ja sitten oltiinkin niin korkealla että pidimme visusti kiinni reunasta ja pelkäsimme molemmat kuollaksemme. Nykyään hissihenkilökunta on niin osaavaa porukkaa, että jos näyttää että on kokemattomampi tyyppi tulossa, he hidastavat reilusti hissiä. Hidastavat vielä lähdön jälkeenkin ja varmistaa että turvakaari on saatu laskettua alas.
Kuva Saarua III-hissin yläasemalta.

Toinen mukava huomio on turvavarusteiden käyttö. Upeaa nähdä, että nykyään on lähes poikkeus jos jollain EI ole kypärää laskiessa päässä. Lähestulkoon jokaisella on, niin myös minulla... hankin oman kypäräni kolme vuotta sitten ja olen ollut varsin tyytyväinen peruskypärääni. Sen lisäksi, että se suojaa kaatuessa tai törmätessä suojaa se myös viimalta. Kypärän alla ei ole pakko olla ollenkaan pipoa, mutta itse olen pitänyt ohutta pipoa. Kypärän korvasuojukset tulevat näppärästi korvien päälle, joten myös korvat pysyvät lämpimänä. Tähän kun lisätään vielä laskettelulasit päähän, alkaa naama olla jo kokolailla hyvin suojattuna :)

Hih - tällä reissulla rinteessä ei mennyt Minttukaakaoo, kuva on parin vuoden takaa Ylläkseltä keväthangilta.

Päivien aikana tuli laskettua 4-6 tuntia/päivä suksilla, voin kertoa, melkoinen määrä kyykkyjä ja painon siirtoa. Etureidet ja pohkeet oli kyllä kovilla, vaikka niitä on tullutkin treenattua ihan mukavasti. Vielä viime yönä pohkeet kramppasi...ehkä ne nyt lähtee palautumaan. Laskupäivän jälkeen kuvioon kuuluu jo tällä iällä ihan reilu venyttelysessio. Jos haluaa nauttia laskuista myös seuraavana päivänä on syytä varmistaa että lihakset palautuvat edes jonkin verran. Jos suinkaan on mahdollista, suosittelen pistäytymään kylpylässä joku ilta laskujen jälkeen. Poreammeessa lihakset saavat vähän armoa höykytykseltä ja toki, lämpöhän tekee lihaksille hyvää. Tänä vuonna Kuusamon Tropiikki jäi käymättä, viime vuonna pistäydyttiin siinä, mutta ei ihastuttu niin paljon että oltaisiin tänä vuonna ajettu sinne. Viime vuosien majoituspaikkana Rukalla on toiminut Otsontupa. Mökki sijaitsee Talvijärven läheisyydessä, tosin talvijärven hissi ei ole ollut viimeisenä 3 vuotena kertaakaan auki tähän aikaan... tänä vuonna oli jo tiukka yritys, mutta rinne ei valmistunut vielä itsenäisyyspäivä viikonlopulle, joten rinteessä tulee käytyä omalla autolla. Tänä vuonna sykemittari jätettiin kotiin hyvällä omalla tunnolla. Parin vuoden takainen Ylläksen reissu kertoi että päivän kulutukseksi sykemittarin mukaan tuli yli 1000 kcal/päivä suurin piirtein 5-6 tunnin laskuilla. Melkosta tykitystä sanon minä! Kyllä siihen määrään yksi minttukaakao munkilla hurahtaa suuhun. Tänä vuonna taukojuomana toimi ennemminkin lämmin mehu tai glögi, kaakao oli out tänä vuonna.

Palauttava kävely toisen laskupäivän jälkeen yhdellä geokätköllä.

Tämän vuoden reissun erikoisuus oli yhdistää palauttava iltakävely geokätköllä käyntiin. Yksi retkikuntamme jäsenistä on harrastanut geokätköilyä jo jonkin aikaa... yli 250 löydettyä kätköä. Minä olen aloittanut tänä vuonna geokätköilyn, tosin löydettynä on huomattava paljon vähemmän, vähän yli 10 vasta. Lumessa kahlailun jälkeen (ja pupun kohtaamisen jälkeen) oli mukava kavuta saunan lauteille lämmitteleen ja rentoutumaan.

Katja kuntoon -osiosta on mainittava sen verran, että viime vuoden lasketteluhousut mahtuivat ilman suurempaa ahdistusta päälle (jee!). Sen lisäksi erityismaininnan saa loman aikainen aamupalan syöminen, joka aamu terveellistä kaurapuuroa, jugurttia ja leipäpalanen (jee!). Rinteessä tuli syötyä vähemmän terveellisesti, mutta illallinen tuli valmistettua yleensä mökillä: lihaa ja kanaa (okei, oli takkamakkarakin). Kaiken kaikkiaan olen äärettömän tyytyväinen ihanan rentouttavaan lomaan. Tällä viikolla onkin jo tiedossa PT:n kolmosjakso eikä jouluunkaan ole enää kuin pari viikkoa, silloin onkin seuraava hieman pidempi hengähdystauko tiedossa. 
 
Sen voimin, ihania talvisia säitä pidellessä.
 
lasketteluterveisin,
Katja 


lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulkoilmakuntosali avautui vihdoin!

Tätä on jo odotettu, ainakin meillä! Lunta!!!! Talvi on erikoinen vuoden aika siinä suhteessa että oma kaveripiirini jakautuu melkolailla puoliksi. Osa ei voi sietää pakkasta eikä lunta ja osa rakastaa sitä. Itse tykkään kaikista vuodenajoista, niissä on kaikissa oma juttunsa. Myös syksyssä - mutta mikään ei ole ihanampaa kun pimeän, märän syksyn jälkeen sataa maahan kaunis valkoinen lumipeite. Osa odotteli hampaat kalisten luvattua lumimyräkkää, täällä Valkeakoskella oli kyllä kova myrsky, mutta kyllä hehkutettu lumimyräkkä jäi kauaksi siitä mitä minä odotin uutisten manaamalla lumimyräkältä. Pääasia kuitenkin on, että lunta tuli vihdoin! Ja tulee vieläkin :) ja mikä parasta, täysin ilmainen ulkoilmakuntosali saatiin auki! Kävin tekemässä juuri talven ensimmäiset lumityöt omasta pihasta, samalla lailla kun haravointi, aivan mielettömän hyvää hyötyliikuntaa.

Vaikka nyt satanut lumi on kevyttä pakkaslunta, huomaan että olkapäät yritti väsyä jo alkuvaiheessa, selkeesti eivät olleet tottuneet staattiseen työhön. Puhumattakaan sitten kun lumi muuttuu suojalumeksi, no toivottavasti ainakaan heti ei käy niin. Meidän pihaan saa uppoamaan iloisen tunnin lumitöissä, kyllä - nautin joka hetkestä. Pakkasta on n. 10 astetta, mutta sekään ei tuntunut ollenkaan pahalta kunnon ulkovaatteissa ja koska onneksi tuuli oli tyytynyt, oli varsin miellyttävä keli ulkoilla. Vapaa-aamu sai loistavan startin pienestä hikoilusta ja ennen kaikkea ulkona olosta. Näin päivätyöläisenä itse huomaan, että syksyllä ulkoliikunta jää valitettavasti melko vähään, johtuen myöskin siitä että kun lähden töihin on pimeää ja kun palaan on jo pimeää, jotenkin se ei vaan houkuta ulkoiluun. Viikonloput onkin asia erikseen. Nytkin sain älyttömän virtapiikin ja suunnittelen lähteväni vielä kävelylenkille kylän toiselle puolen pikkusiskon koululuokan myyjäisiin. Ai niin, suuntaahan sinäkin Naakan koululle Valkeakoskella - siellä olevasta arvonnasta voi voittaa lahjakortin kuntosaliohjelmaan ja sen ohjaukseen :) Myyjäiset on jo auki ja loppuu klo:13:00.

Talvi tuo muutenkin mukavaa lisämaustetta kuntoilijalle ja toki myös urheilijalle. Jos ei ole omia lapsia, uskon että lähipiirin ystäviltä tai sukulaisilta saat lapsia lainaan keiden kanssa on mukavaa lähteä pulkkamäkeen. Saat samalla itsellesi liikuntaa sekä lapsille ikimuistoisia hetkiä (ja heidän vanhemmilleen hetken hengähtää vaikka ihan kahden). Ja mikä parasta, tämäkään liikuntamuoto ei maksa mitään, tai no jos pulkan tai liukurin (tosin senkin voi korvata roskasäkillä). Mulla oli nuorempana aikuisena tapana lähteä kavereiden kanssa pulkkamäkeen. Ne olikin vähän hurjempia reissuja :) Mäet laskettiin ihan ylhäältä asti ja vauhti oli välillä hyvinkin korkea, tänä päivänäkin tulee ihmeteltyä miten ketään ei sattunut niissä leikeissä yhtään. Joskus joku oli hylännyt käytetyn patjan mäen lähelle ja roudattiin se mukaan ylös ja sitten kaikki leveän patjan kyytiin ja alas - muutama tippu matkan varrella, mutta hauskaa meillä oli.

Valkeakoskella on avattu jo ensimmäinen pätkä hiihtolatua 800 metriä löytyy Korkeakankaan metsästä, näinköhän sitä pääsisi korkkaan hiihtokauden jo heti talven alusta? No, parempi kun en lupaa, mutta lupaan kertoa heti kun eka hiihtoretki tapahtuu. Tampereella Koulukadulla on ollut jo jonkin aikaa ulkojää luistelijoille. Tämän talven yksi haasteeni tulee olemaan retkiluistelu, sitä on jo monena vuonna harkittu ja pohdittu, mutta koskaan ei olla päästy siinä asiassa eteenpäin. Tänä talvena se on must do-listalla. Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä on tietysti laskettelu <3 Olen itse harrastanut laskettelemista jo pienestä pitäen, ensimmäinen lapissa viettämäni hiihtoloma teki minusta lapinhullun ja niin se vaan on, että 4 yön jälkeen minä tyttö pakkaan auton ja kaverit ja suuntaan nokan kohti Kuusamon Rukaa. Perinteinen itsenäisyyspäivän laskukeikka hyvien ystävien kanssa on edessä. Ulkoilua monta tuntia päivässä, tehdä sitä, mitä rakastaa täydestä sydämestä...menen sanattomaksi jo nyt. Menkäähän tekin ulkoilemaan, nauttikaa joka hetkestä ja yrittäkää napata hiljalleen leijuvia lumihiutaleita suuhunne :)

talvikuntoiluterveisin,
Katja

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kestävyysharjoittelu ja testaus

Viikonloppu vierähti PT2-jaksolla Tampereella. Tämä alkuviikonloppu oli saatu puristettua niin paljon ohjelmaa täyteen, ei ainoastaan koulutuksen osalta vaan muutenkin, että en kerennyt kaikkeen mitä olisin halunnut. Kahvakuulamies piti kuulapuolituntisen Tampereella ja olisi niin mielelläni osallistunut siihen, valitettavasti työ ei antanut periksi, hyvä kun ehdin koulutukseen... Näin oli pakko tyytyä ainoastaan kahvakuulamiehen halaukseen :)

PT2-jaksolla käytiin lävitse kestävyysharjoittelua sekä erilaisia testauksia mitä voidaan asiakkaalle tehdä lähdössä, harjoittelun edetessä jne. Kestävyysharjoittelu ei sinällään ole minulle tuttua missään muodossa. Aiemmin tuli tehtyä pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, mutta kun koirat asuvat 50 km päässä niin ei tule sitäkään enää tehtyä. Ja yksi on kovin tylsää lähtee lenkkeilemään - ainakin pimeässä, valoisassa sekin muuttuu mukavaksi asiaksi. Meidän tiukka kolmikko sai tehtäväksi suunnitella viimeisen kahdeksan viikon harjoittelujakson 38 vuotiaalle miehelle jonka tavoitteena on juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin. Kenelläkään meistä ei ollut oikein kestävyysharjoittelutaustaa, yksi oli kyllä juossut pitempiäkin matkoja, mutta ei ollut valtavaa kokemusta aiheesta. Joten aluksi tuntui todella jännittävältä lähteä suunnittelemaan harjoittelua.

En lähde avaamaan vastausta, varsinkin jos joku teistä on aikeissa käydä saman koulutuksen :) mutta kerron meidän ajattelutavan tästä opiskelutapauksesta. Lähdettiin liikkeelle miehen nykyisestä kunnosta, mitä hänen pitää tehdä jotta 21 km taittuu alle kahden tunnin. Juoksuvauhdin on oltava vähintään 10.5 km/h:ssa ja koska maksimisykkeillä ei voi koko aikaa juosta, pitää tuon vauhdin olla 75-85% sykealueen sisällä. Joten peruskuntoa on saatava kasvatettua, samoin tehtävä intervalleja jotta saadaan vauhtia nopeammaksi - siitä se sitten lähtikin. Lähdettiin rakentamaan viimeiset viikot nimenomaa lopusta alkuun päin, valiten ensin teemat mitä missäkin kohtaa tehdään ja sen jälkeen yksittäiset treenit. Viimeset viikot pyhitettiin kevyelle harjoittelulle, mutta kyllä siellä 4-6 viikoilla paahdettiin meneen kovaakin. Oikein tuli itsellekkin kipinä lähteä koittamaan meidän rakentamaa treeniä (mukautettuna tietysti itselleni).

Loppuviimein opittiin tosi paljon tuosta tehtävästä! Olen älyttömän tyytyväinen meidän tiimiin sekä ohjaajaan joka sai valettua meihin tietoa ja luottamusta että kyllä me selvitään. Saatiin kiitosta hyvin valmistetusta ohjelmasta, vaikka oma usko meinasi kyllä matkan varrella loppuakkin. Mieletön tunne kun huomaa oppineensa ja osanneensa vielä soveltaa oppimaansa... Täytyy kiittää vielä tässäkin Siniä mahtavista opeista.

Toinen päivä keskityttiin testauksiin, niin se vaan on, tämänkin PT opiskelijan pitäisi saada pudotettua rasvoja alas ihan reippaastikkin. Eipä tuo valtavana yllätyksenä tullut, jotenkin sen taakse on vaan helppo mennä - on niin stressaava työ ettei pysty keskittymään terveelliseen ruokavalioon. Höpö höpö! Nyt niskasta kiinni, pikkujoulukausi meni omalta osaltani jo ohi (ja mekko mahtui päälle) mutta nyt otetaan tiukka tavoite ostaa pienempi mekko ensi vuodelle! Ei enää lohturuokaa tyylillä palkitsen itseni ihanalla hampurilaisella tai mun on niin kökköfiilis, että on pakko syödä jotain hyvää (lue: epäterveellistä). Lähden liikkeelle perusasioista: ruokailurytmi kuntoon. Kun syödään 3-4 tunnin välein pysyy mieliteot ja annoskoot paremmin kuosissa.

Mun oma normaalirytmi työpäivinä on tällä hetkellä melko kunnossa aina siihen 11 asti (huoh). Joo, aamiainen aamulla, välipala 9:n aikoihin ja lounas 11. Sitten nasahtaa... voipi olla että seuraava ateria on tosiaan seuraavan aamun aamiainen. Nyt vaan niskasta kiinni ja välipalaeväät mukaan töihin! Kun on kutsuille lähtöä suoraan töistä niin sitten toinen ruoka mukaan evääksi töihin (lounaan syön useimmiten ulkona...ehkä siihenkin voisi yrittää edes 1-2 krt/viikossa eväinä). Juu helppohan se on näin suunnitella, katsotaan miten toteutus menee. InBodyn mittaus kertoo karua kieltään, ja kun itse haluan siihen muutosta, niin silloin on toimittava! Ja siirrettävä ne itsestä riippumattomat asiat (työstressi) syinä pois ja tehdä se, mitä itse pystyn tekeen. Joka tapauksessa tämä tuo minulle lisähyvinvointia, mutta myös enemmän kokemusta myös tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa tietäväni mitä painonhallinta tuntuu, minkälaisia ajatuksia se herättää kun se putoaa tai ei putoa.

Meillä kaksi opiskelijaa juoksi FirstBeatin juoksutestin matolla, millä mitattiin maksimaalista hapenottokykyä. Muut jaettiin kahteen ryhmään kannustamaan ja tarkkailemaan juoksevia henkilöitä. Piti seurata missä kohtaa alkaa hikeä pukkaamaan ja missä kohtaa ventilointi alkaa olla voimakkaampaa. Samalla seurattiin sykkeitä... Täytyy sanoa, että itse ehdin seurata molempia ja myös kannustaa, tavallaan ihmetytti kun kaikki eivät kannustaneet. Lounaalle lampsiessa yksi kurssitovereistani sanoi että hänelle meinas tulla vedet silmiin kun kannustin testiä tekeviä niin hyvin. Olin otettu, mutta tämä sai minut myös miettimään mitä tosiaan muut olivat tehneet testin aikana. Itse olen tottunut kannustamiseen, joukkueurheilutausta sekä laaja sisaruskatras ovat tuoneet minulle kannustamisen hirmu luontevaksi - ei sitä tarvitse miettiä. Silloin kun toinen juoksee matolla selkeesti äärirajoilla, sillon kannustetaan - Anna mennä, vielä jaksaa! Ehkä hän saa siitä viimesen puristuksen, olisin jo luovuttanut, mutta tsemppi ajoi eteenpäin.

Ei kai tässä - raportoin edistyksistä, nyt meen tekeen aamukaurapuuron pellavansiemenrouheella ja sekaan jogurttia ja marjoja. Sitten onkin muutama hetki aikaa pohtia ensi viikon ateriointia, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o! Jos lähtee ilman suunnitelmaa liikkeelle päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne hampparille.

ravintoterveisin,
Katja 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Pikkujoulumekkoa metsästämässä

Tässä kohtaa vuotta alkaa tekemään tiukkaa tehdä ihmeitä pikkujoulumekkoa silmällä pitäen. Nyt kannattaa kuitenkin koittaa se viime vuotinen mekko ja jos se ei mahdu, niin sit ei kun kaupoille. Toki kaupoille kannattaa suunnata jos haluaa vaihtelua juhlavaatetukseen. Itse mahduin kyllä mekkoon vieläkin (jee!), mutta totesin, että mekko on nyt nähnyt niin monet juhlat että jotain vaihtelua pitää saada aikaiseksi. Näinpä käväsin pyörähtämässä suosikki liikkeessäni InStockissa uudistetussa Koskikeskuksessa. InStockista löytyy moneen lähtöön, eri hintaisia ja eri mallisia juhlapukuja. Olen löytänyt lukuisat gaalaillallispuvut täältä ja saanut aina erinomaista palvelua. Liikkeessä on myös ns. korjauspalvelu, eli mekon lyhennykset, olkaimien teot, kavennukset yms. on mahdollista ostaa puvun mukana. Itsellä kun on myös Ateliér-ompelijan ammatti takataskussa, olen todennut että pienet rustaukset ehdin, osaan ja jaksan väkertää itse.

Kävin ensin katsomassa yleissilmäyksen muistakin putiikeista, mutta palasin - kuten totuttua - tuttuun liikkeeseen. Kahden mekon sovitus ja voílá - pikkujoulumekko ostettuna! Turvallisuuden vuoksi, ompelen siihen vielä olkaimet kiinni, sen jälkeen minä ja mekko ollaan valmiit baanalle. Pari seikkaa on syytä muistaa ottaa huomioon juhlapukua ostaessa, jo ostamaan lähtiessä laita päälle ne alusvaatteet, joita kuvittelet pitäväsi juhlamekon kanssa. Juhlapukeutuminen lähtee todellakin alusvaatteista! Nykyisillä litistävillä, kohottavilla ja muokkaavilla alusvaatteilla saadaan ihmeitä aikaiseksi myös siinä kehossa mikä ei ehtinyt muokkaantua ruokavalion ja liikunnan avulla vielä tähän pikkujoulumekkoon. Ja sanokoot kuka tahansa mitä tahansa, niin liivien ei kuulu näkyä juhlamekon olkaimienkaan kohdalla... Jos olet hankkimassa nilkkamittaista juhlapukua ota mukaasi myös ne kengät minkä kanssa mekko aiot pitää, näin selviää jo sovitusvaiheessa pitääkö pukua lyhentää/päästää hieman pidemmäksi (jos mahdollista) ettei juhlapäivänä tule yllätyksiä. Tämä ohje on myös miehille! Tarkistetaan ne housujen puntit ettei puntit laahaa maassa tai ole nilkkamittaiset.

Ne ketkä on aloittanut valmistelun tähän pikkujoulukauteen jo kesällä tai alkusyksystä ovat jo kenties saaneet haluamiaan muutoksia vartaloon. Jos kuitenkin tuntuu siltä että omilla avuilla meinaa taidot loppua, ota ihmeessä yhteyttä vaikka minuun, olen lisenssoitu kuntosalivalmentaja ja pystyn auttamaan sinua taatusti. Eikä tässä pitkää aikaa mene, kun otan harjoitusasiakkaan ja lähden tekemään harjoitusnäyttöäni Personal Trainer -koulutuksessani ja sitten se onkin siinä - tavoite mihin on tähdätty kohta puolen vuoden ajan.

Kunnossa kaiken ikää on tietysti meidän kaikkien tavoite, nyky-yhteiskunnassa vaan halutaan heti mulle kaikki tänne ja nyt -mentaliteetilla ja sen vuoksi moni päätyy pikadietteihin tai -laihdutuksiin tavoitteena näyttää bikineissä tai pikkujoulumekossa paremmalta. Se on toki ensimmäinen askel, minä haluan auttaa muuttamaan elämää kokonaisvaltaisesti niissä tavoitteissa mitkä sopii asiakkaalle, mutta uskon silti, että jokainen meistä haluaa voida hyvin läpi vuoden, läpi eri ikäkausien ja se kannattaa ottaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi!

pikkujouluterveisin,
Katja 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Luvattu kuulareeni

Nyt ois tulossa kuulareeniä - käykäähän koittaan. Itselläni on tapana pitää alkuun noin 5 minuutin alkupyörittely - joo, pyörittely. Eli pyörittelen nilkkaniveliä, polvia, lantioo, olkapäitä ja ranteita molempiin suuntiin. Herättelen vähän kehoa että kohta rupee tapahtumaan, samalla saan pahimmat naksutukset pois nilkoista ja polvista :) Sitten vielä muutama rullausta selällä, nikama kerrallaan, leuka kiinni rintaan puristetaan sadan euron seteliä pakaroiden välissä niin pitkään kuin mahdollista ja ala-asennossa annetaan hartioiden rentoutua myös, eli katse on suoraan jalkojen välistä taaksepäin. Alhaalla sisäänhengitys ja uloshengityksellä ylöspäin niin että mahdollisimman aikasin satanen pysyy pakaroiden välissä ja viimeisenä nousee pää.

Treeni tehdään patteriharjoituksena, jossa itse käytän kellona GymBossia. Eli aluksi käy liikkeet lävitse, että tiedät mikä on jutun juoni ja kun liikkeet on tuttuina, lähde suorittamaan patteria. Taukoja ei pidetä vaan tässä painetaan niin kauan kuin kello piippaa. Sitten pidetään pieni juomatauko ja tehdään sama uusiksi.

Patteri 1:
1. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri oikealle (45 sekuntia) 
  •  lähde liikkeelle n. hartian levyisestä haara-asennosta, mutta kun saat liikkeen kulkemaan, lähde haastamaan liikettä. Pienin haaste on laittaa jalat yhteen (painopiste on pienemmällä alalla), yhdellä jalalla, vuorottele jalkoja. Jos heitättää paljon, niin pidä toisen jalan ukkovarvas ainoastaan maassa)
  • pidä kädet pienessä koukussa, jotta kuula ei "repsahda"
  • keskivartalo tiukkana, ei väistetä kuulaa ja tanssita lambadaa :)
  • ota kahvakuulan kahvan toisesta kulmasta kiinni ja ojenna vartalon takana toiseen käteen ja edessä taas toiseen käteen. Kuula menee n. lantion korkeudella ympäri vartaloa tasaseen tahtiin, tahtia voi myös kiihdyttää kun liike on niin sanotusti aluksi kasassa. Jos tasapaino tai mikä tahansa heittää ja joutuu aloittaan alusta, kannattaa aloittaa ensin perusosasta ja lähtee haastamaan liikettä vasta sen jälkeen.
2. Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus (60 sekuntia)
  • Jalat noin hartioiden levyisessä haarassa ja kuula käsissä ns. sarviotteessa (eli peukut lävitse kahvasta niin että peukut osoittaa itseäsi kohti). Polvet saa olla pehmeänä, mutta ei liian koukussa. Liikkeessä on tarkoitus saada tuntuma takareisiin, pakaroihin sekä alaselkään (kenellä on missäkin se kiristävin kohta).
  • Hartiat ovat pyöräytetty taaks kun lähdetään suorittamaan liikettä. Liike lähtee lonkkaniveliä koukistamalla, mikään muu osio ei vartalossa liiku. Annetaan kuulan laskeutua aivan etureisiä hipoen n. puoleen väliin sääriluuta. Tarkista, että selkä on suorana.
  • Kun takareisissä on pieni venytys, voidaan lähteä nostamaan kuulaa ylöspäin edelleen ainoastaan lonkkanivelen liikkuessa. Alaspäin mennessä liikettä jarrutetaan ja ylös noustaan vauhdikkaasti. Alaspäin mennessä sisään hengitys ja ylös noustessa ulos puhallus tehostamaan liikettä (halutessasi).
  • Jatka kuulan kanssa hauiskääntöön, pidä kyynärpäät tiukasti vartalossa kiinni ja nosta kuula rintakehälle pitämällä kyynärkulma samassa.
  • Jatka kuulan matkaa kohti kattoa, ota tarvittaessa vauhtia lisää polvista. Muista pitää hartiat alhaalla. 
  • Tuo kuula hallitusti alas roikkumaan käsien varassa ja jatka uudelleen alaspäin kohti suorin jaloin maastavetoa.
3. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri vasemmalle (45 sekuntia) 
  • Katso ykköskohdasta ohje, mutta muista pyörittää nyt eri suuntaan!
4. Kasi (60 sekuntia)
  • Ota hartioita leveämpi haara-asento. Tarkista, että polvet ja varpaat ovat samassa suunnassa.
  • Ota kahvan toisesta reunasta kiinni ja tarjoa kuula jalkojen välistä toiseen käteen selän takana. Työnnä keskivartalolla kuula etupuolelle ja jatka matkaa keskeltä taakse toiselle puolelle. 
  • Kiinnitä huomiota, että selkä pysyy suorana. Minun käsilläni joutuu tekemään kyykyn, pidempi kätisille/lyhyempi selkäisille tämä voi olla helpompi :)
5. Pystysoutu (45 sekuntia)
  • Ota hartioiden levyinen haara-asento ja kuulasta normiote (eli pidät kahvasta kiinni).
  • Lähde nostamaan kuulaa vartaloa myöden ylöspäin kyynärpäät edellä leuan alapuolelle. 
  • Laske kuula jarruttamalla alas. 
6. Kauppakassi, käden vaihdolla (60 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula toiseen käteen. 
  • Heilauta kuulaa edes takaisin vartalon sivulla kuitenkin niin, että sinä hallitset kuulaa eikä toisinpäin.
  • Neljännällä kerralla vaihda vartalon edessä kuula toiseen käteen.
Juomatauko ja sama uusiks!

Patteri 2:

1. Etuheilautus (60 sekuntia)
  • Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
  • anna käsien maata alavatsan päällä ja lähde lempeästi työntämään kuulaa liikkeelle lantiolla. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Jahka kuula on saatu liikkeelle lähde muodostamaan kuulalla J-kirjaimen muotoista liikettä niin että suora osio on vartalon edessä, kuulan ei tarvi nousta rintaa korkeammalle ja jalkojen välissä kuula tekee j:n pienen koukun. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
  • Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.
2. Sivutaivutus oikealle (45 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula oikeaan käteen.
  • Lähde taivuttamaan oikealle puolelle niin että kuula kulkee nuollen oikean puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.
3. Askelkyykky vuorojaloin (60 sekuntia)
  • voit ottaa mukaan kuulan tai tehdä ilman kuulaa. Jos kuula mukana, ota sarviote kuulasta (peukalot lävitse kahvasta ulkoa sisälle kuulan ollessa edessäsi) ja käännä kuulan pohja kohti kattoa, pidä kuula rintasi lähellä.
  • Astu vuorotellen eteen, varpaat, polvet ja lantio osoittaa samaan suuntaan koko ajan ja jalkojen välissä on pieni raide. Ylävartalo pysyy pystyssä eikä taitu liikkeen mukana. Joka toinen oikealle puolen, joka toinen vasemmalle.
4.  Sivutaivutus vasemmalle (45 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula vasempaan käteen.
  • Lähde taivuttamaan vasemmalle puolelle niin että kuula kulkee nuollen vasemman puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.

5. Kyykky tuella pareittain tai syväkyykky yksin (60 sekuntia)
  • Ota itsellesi sopiva haara-asento, jos teet kaksin reeniä, otatte molemmat kuulan kahvasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja nojaatte taaksepäin (luotatte, että kaveri tekee samoin, niin ette kaadu).
  • Lähtekää kyykkäämään samassa tahdissa, polvet, varpaat samaan suuntaan. Kun tulette ylös, vaihdatte käden. 
  • Jos teet yksin, anna kuulan roikkua käsiesi varassa ja kyykkää alas, polvet, varpaat samaan suuntaan.
6. Pystypunnerrus (45 sekuntia)
  • Ota kuulasta kiinni niin että kuula osoittaa taivasta kohti. Lähtötilanteessa kuula on rintakehän korkeudella.
  •  Työnnä kuula suorille käsille (älä yliojenna) rivakasti ja tuo jarruttamalla alas rintakehän korkeudelle.
7. Etuheilautus käden vaihdolla (60 sekuntia)
  • Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
  • Ota toisella kädellä kiinni kuulasta. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Vie kuula jalkojen väliin peukalo edellä ja ylöspäin noustessa nosta peukku ylöspäin. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
  • Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.
 8. Free style! (45 sekuntia)
  • Valitse mikä tahansa patterin liike (esim. suorin jaloin maastaveto) tai tanssi silmät kiinni niin kuin kukaan ei katsoisi ja NAUTI!
Tauko ja sama uusiks - se on hänessään! Taputa itseäsi olkapäille ja lähde kevyiden venytysten kautta saunaan :)

kuntoiluterveisin,
Katja

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tuntituuraajana ja energiaryöppy!

Olin eilen yliopistolla tuuraamassa kuulatunnilla hyvää ystävääni, jonka syysflunssa oli yllättänyt. Täytyy kyllä myöntää että vaikka tuuraus ei ollut ensimmäinen laatuaan oli taas mahtavaa olla opiskelijoiden keskuudessa! Jotenkin se vilpitön ilo ja riemu on niin käsinkosketeltavissa kun olla ja vaan voi :) Verrattuna omaan kuulatuntiini, ohjattavia on hyvin paljon enemmän tunnilla, joka tekee oman haasteensa tunnin ohjaamiseen. Pidän itse tarkasti huolta, että liikkeet tehdään ensisijaisesti turvallisella ja vasta sitten täydellisellä tekniikalla. Omasta mielestäni ryhmäliikuntatunnilla on ensikertalaiselle turha alkaa opettan montaa eri kohtaa liikkeestä jota hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Näin keskitytään ensiksi niihin mitkä on kehon turvallisuuden kannalta tärkeät asiat ottaa huomioon ja jatketaan sitten seuraavalla kerralla kohti täydellisempää tekniikkaa.

Eilisillä opiskelijoilla oli jo varsin hyvä tekniikka, MoveMe:n Taina on siis tehnyt hyvää työtä! Ja taatusti myös opiskelijat ovat harrastaneet liikuntaa saadakseen kehonsa toimimaan. Yksi iso asia on myös se, että koska suurin osa tuntilaisista oli melko nuoria, heillä oli myös liikeradat täysin auki. Oli upeaa seurata kun tehtiin avioero-liikettä (pareittain kuulasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja kyykätään nojaamalla taaksepäin) että useampi kuin yksi pari teki kyykyn niin että melkein piti kaivaa kuoppa takamukselle kun se meni niin alas! WAU!

Viime kerralla hauskuutin oppilaita kauppakassi-liikkeellä, otettiin mielikuvamatka kauppaan perjantai-iltana, mitäs sieltä opiskelijoiden kassista löytyy. Ei, ei tonnikalaa ja makaroonia vaan sipsiä, kaljaa, siideriä, karkkia - eikun... ei tietenkään! Mutta olkoot kassissa mitä tahansa, hyvin se heilui ja niin heilui tälläkin kertaa. Ajatuksissamme siirsimme auton kauimmaiseen nurkkaan parkkipaikalla ja heilutimme iloisesti kassia matkalla takaisin autolle... toisella kierroksella olikin mielikuvissa jo sunnuntai ja tyhjät pantit painoi kasseissa saman verran mitä perjantaina kaupasta tullessa. Mielikuva tehosi hyvin ohjattaviin ja monelta karkasi pieni naurahduskin, loistavaa, ei treenauksen pidäkkään olla aina niin vakavaa.

Tälle kerralle otin ohjelmaani yhdeksi liikkeeksi niin kutsutun free stylen. Ehdotin opiskelijoille, että tämä viimeinen minuutin pätkä vedetäänkin tanssia perjantain kunniaksi siihen malliin että silmät kiinni ja tanssikaa niin kuin kukaan ei katselisi teitä. Tämä liike osoittautui omalla tunnillani hitiksi, ohjattavat oli ihan innoissaan tästä liikkeestä, mutta yllättäen yliopiston oppilaat oli hieman hämillään että mitä tässä nyt sitten pitää tehdä. Voitko neuvoa jonkun liikkeen mitä tässä pitää tehdä. Sanoin, että liikkeeksi voi ottaa minkä tahansa tänään tehdyn liikkeen ja kun vielä tuntui että mitä mää nyt teen, niin ehdotin suorin jaloin maastavetoa. Voin sanoa että 2/3 teki tiukasti suorin jaloin maastavetoa. Treenin loputtua analysoin toisen jumpan ohjaajan kanssa pukukopissa tätä ilmiötä ja mietimme, että oliko opiskelijoilla pelko heittäytyä? Pakko pitää kontrollista kiinni siinä missä oman tuntini jumpparit irrotteli ihan innoissaan? En tiedä, mutta palautteesta päätellen opiskelijat tykkäsivät siitä huolimatta tunnista ja minä sain heiltä mielettömän energiaryöpyn, juuri semmosen että voisi hypätä vaikka kuuhun asti.

Nyt tuli jo niin pitkä tarina, että jätän sen ohjelman lisäämisen seuraavaan bloggaukseen :) Huomenna vietetään isänpäivää, muistakaahan isäänne ja isoisiänne jos vain mahdollista. Ei ne odota kuuta taivaalta, mutta haluaa taatusti nähdä omat lapsensa ja lapsenlapsensa.

Kuntoiluterveisin,
Katja

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kroppa yrittää kertoa jotain, kuulenko oikein?

Viikonloppuna kyllä haravoitiin - tai ainakin lauantaina, hetken aikaa. Sen verran, että sain lämmön pintaan ja mukavaa kiertoliikettä vartalolle. Sunnuntaina olikin sitten kutsuilua, joten valoisa aika hyvin pitkälle viettyi mukavasti niiden merkeissä. Haravointi ei kuitenkaan avannut paikkoja kuten toivoin... niska jumittelee vuoroin oikeelta, vuoroin vasemmalta. Se ei tykkää ollenkaan, enkä minäkään. Perjantaina jo laitoin viestiä luottohierojalleni että katotaan mulle aikaa heti kun sopii ja maanantaina saatiin sovittua aika keskiviikolle (eli tälle päivälle) onneksi. Epäkäs-lihas on niin jumissa että vihloo korvaan asti :( Turha siihen on napsia särkylääkettä - isäntä yritti hieroa ja varmaan saikin vähän verta kiertämään, mutta ei riittävästi. Tänään sitten hieroja antoi kyytiä. Ranka oli todella juminen ja useampi lukko napsahti - sellainen se on se mun tukiranka, menee helposti lukkoon, mutta yleensä myös aukee helposti. Sain hierojalta kotiluettavaksi Anatomy Trains - hitsi mikä kirja! Nopeilla silmäyksillä luulen, että ostan itselleni oman painoksen :)

Hierontahan on lihaksille kuin treeni... joten tämän ehtoon kahvakuula ohjaus ei sopinut täydellisesti ohjelmaani, mutta joskus on vaan näin tehtävä. Kylmäpussi niskassa kirjottelen tätä kirjoitusta ja uskon vakaasti että kyllä trapezius kohta hellittää. Sain sovittua jo maanantaille uuden ajan, onneksi, tuskin tämä yhdellä kerralla katoaa.

Eilen kävin muuten ohjaamassa vieraalla salilla ekaa kertaa asiakkaalleni kuntosaliohjelmaa. Sain ihanaa palautetta ohjelmasta sekä ohjauksesta! Liikkeet olivat samankaltaisia mitä fysioterapeutti oli aikanaan hänelle myös ohjannut. Riku Aalto kirjoittikin tänään omassa blogissaan aiheesta. Olen itse käyttänyt fysioterapeutin palveluita jo melko nuoresta lähtien ja mielestäni omaan ikääni nähden melko paljon. Mutta vasta tämä Rikun kirjoitus sai minut tajuamaan jotain mitä en ole koskaan ajatellut noin. Jotenkaan en ole koskaan mieltänyt fyskaria liikunta-alan ammattilaiseksi. En tiedä miksi. Jotkut fyskarit on kyllä antaneet minulle erilaisia kuntoutusohjelmia ja -liikkeitä, joista on kyllä ollut apua. En tiedä yhtään mitä fysioterapeuttien koulutukseen ylipäänsä kuuluu, pitäisi ottaa ehkä selville, niin ensi kerralla osaisin vähän hahmottaa miltä pohjalta fyskari niitä ohjeita minulle antaa. Seuraava lähete on jo odottamassa ollut kuukauden päivät, en ole saanut aikaiseksi varata vielä aikaa. Nilkassa oleva ala-nivel on hieman löysä ja pitäisi katsoa voiko sitä jotenkin parantaa ja miten uudet Vivo barefoot-kengät minua auttavat/estävät.

Jaahas, takka on palamassa, sauna sytytettynä - taidan käydä ottamassa muutaman erän isännän kanssa pöytätennistä ennen saunaa. Liikunnan iloa kaikille, nauttikaahan raittiista ilmasta!

Kuntoiluterveisin,
Katja

lauantai 3. marraskuuta 2012

Positiivista energiaa

Tuntuuko siltä, että syksy ja pimeä vie voimasi täysin? Tuntuuko ettei millään jaksaisi lähteä harrastamaan liikuntaa sohvan, telkkarin ja takan äärestä? Tunne on taatusti yleistä monelle, mutta ei pidä antaa periksi! Kolmisen vuotta sitten sairastuin itse vakavaan työuupumukseen - joo, hyvin tuttu polku täydellisyyden tavoittelijoille... Mulla onneksi uupumus rajoittui tasan sinne työmaalle, olin kyllä väsynyt, todella väsynyt, mutta työpaikalle meno aiheutti minulle fyysisiä oireita: keuhkot painui kasaan, syke nousi, ahdisti. No miten siitä sitten noustiin? Upean työterveyshuollon sekä arkiliikunnan avulla. Ohjeena oli tee sitä mikä tuntuu hyvälle, mikä antaa sinulle positiivista mieltä. Liikuntaan kannustettiin, mutta suositeltiin ettei tehtäisi mitään tehorääkkiä. Näinhän se on, keho ei jaksa montaa stressiä yhtäaikaa.

Niin kului minun lokakuuni kolme vuotta sitten. Nukuin tuhannesti, mutta ulkoilin joka päivä ja tein arkiaskareita. Haravoin meidän uuden rintamamieskodin pihaa vähintään kolmena päivänä viikossa :) Juu, en joka kerta kokonaan, mutta vähän sieltä, toisella kertaa täältä. Suosta noustiin 5 viikon teholevon ja maltillisen liikunnan seurauksena ja takaisin ei ole tarvinnut palata - ainakaan toistaiseksi. Tämä kokemus on myös yksi syy miksi päädyin lähtemään uudelleen kouluttamaan itseäni Personal Traineriksi, asiakkaan samankaltaisissa kokemuksissa uskon, että omasta kokemuksestani on hyötyä myös asiakkaalle.

Haravointi on muuten upeaa hyötyliikuntaa joka ei nosta sykettä taivaisiin, mutta jolla saa pienen hien pintaan. Tänä syksynä pelkäsin jo että haravointi jäi vallan väliin tältä vuodelta kun lumi tuli niin aikasessa vaiheessa maahan. Pelko taisi olla turha :) sieltähän se suli...olisiko riittävän kuivaa että tänä viikonloppuna pääsisin haravoimaan. Sisällä työtään tekevälle ulkoilma on uskomattoman ihana kokemus. Sen vuoksi olen äärimmäisen onnellinen saadessani touhuta pihahommia kotona, mutta myös osallistuessani ulkona oleviin liikuntatapahtumiin. Eilen esimerkiksi osallistuin pihalla olevaan kahvakuula tuntiin. Se on pihalla läpi vuoden! Välillä sataa välillä paistaa, pakkastakin on ja jos on liikaa niin silloin ei olla pihalla. Mikä on ihanampi tapa aloittaa päivä kun liikkumalla heti aamusta. Päivä saa täysin erilaisen rytmin, eikä tarvitse illalla pohtia että voi kun tästä sohvalta ei tarvisi liikahtaa mihinkään.

Noh, aina se aamuliikkuminen ei onnistu, ei minullakaan. Helpointa on tietysti suunnitella omat harrastuksensa heti töiden jälkeen tapahtuvaksi (ellei ennen onnistu), sillä tavoin niihin on miellyttävintä lähteä. Suosittelen kyllä niitä poikkeuksiakin tekemään. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että vaikka olisi ollut miten huono päivä, niin kyllä liikunnasta vaan saa äärettömästi positiivista energiaa mikä muuttaa huonon hyväksi. Ja kun liikunnan ottaa tavaksi, siitä tulee positiivinen kierre mitä haluaa jatkaa ja jatkaa. Vai onko teille koskaan käynyt niin kun innostutte jostain asiasta, ette haluaisi lopettaa sitä millään? Itsellä pilates ja kuulailu on semmosia, mitä tekisi mieli jatkaa vielä kotona reenien jälkeenkin, ihana oppia uusia liikkeitä tai huomata miten hallitsee kehoa paremmin kun aiemmin. Eilisen tunnin oppi oli mulle vaikea kyykky, aina tulee varottua kun polvet on mitä on... no sehän meni alemmas kun koskaan, ihan vahingossa, ehkä niistä kyykyistä ja askelkyykyistä on sitten ollut apua, mä alan luottaan polviini ihan erilailla.

Nautitaanhan ihanasta viikonlopusta, ajasta joka meillä on antaa läheisillemme. Tänään pyhäinmiesten päivänä muistelemme myös niitä ketkä ei ole enää keskuudessamme. Toivon senkin antavan riittävästi puhtia ja voimaa tarttua hetkeen semmoisena kuin se on. Elämä on tässä ja nyt - pidetään huolta läheisistämme ja ennen kaikkea itsestämme. Jos haluat antaa läheisellesi enemmän energiaa, voit ottaa yhteyttä minuun, mikä ihana joululahja onkaan antaa läheiselle esimerkiksi kuntosaliohjaus tai -ohjelma lahjaksi. Autan mielelläni sinua ja läheisiäsi :)

Kuntoiluterveisin,
Katja

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Uutta oppimassa

Meillä oli lähijakso nyt perjantaina ja lauantaina. Sai nähdä kuukauden tauon jälkeen tuttuja, ihania tulevia PT-kollegoita, puhumattakaan siitä valtavasti tietomäärästä minkä kouluttaja Mikko Paunonen meille päähän takoi. Musta on niin upeeta kun joku on niin vihkiytynyt asialleen, eikä silti ole ylimielinen - päinvastoin! Mikko nauroi avoimesti meille ja meidän kysymysmerkeille kun oltiin kujalla, mutta niin tehtiin me itsekkin kun ei osattu heti analysoida mitä missäkin liikkeessä tapahtui. Eka harjotus oli tosi vaikea, mutta toisessa päästiin kyllä meidän loistavan tiimin kanssa kartalle melko hyvinkin ja saatiin kyllä ansaitsemamme kehut :) Niin se vaan on, että tekemällä oppii ja koulutushan luo meille reitit miten asioita kannattaa ajatella tai miten niitä kannattaa katsoa. Loppu on kiinni itsestä.

Mun latinan kielen opiskelu saa jatkoa :) Lihasryhmiä alettiin avaamaan enemmän ja näin ollen lihasryhmät saivat lihakset sisälleen. Selkärangan toiminta sai myös uutta puhtia ja flexiot, extensiot, lateraalit, horisontaalit sun muut vilisi korvissa. Näiden opiskelu ei ole missään nimessä turhaa, on tärkeää että PT pystyy kommunikoimaan muiden sidosryhmien kanssa yhteisellä kielellä. Kun minulle tulee asiakas, joka on käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin, on hyvä, että ymmärrän diagnoosia ja osaan sen myötä antaa sellaiset ohjeet, josita on apua juuri tässä tilanteessa. Jos en latinaa ymmärtäisi sanaakaan, voisi tämä osuus olla vaikeampaa. Lisäksi jatko-opinnot tai vaikka vaan oma opiskelu ulkomaisista kirjoista vaatii sen, että tunnen termistöt ja lihakset myös latinaksi. Minulle tämä ei ole kovin iso haaste siinä mielessä, että pidän kielistä. Huomasin jo kuntosalivalmentaja jaksolla, että minulle jäi melko helposti myös latinankieliset nimet muistiin, oli hauska huomata että itse nappasin sieltä aina jostain kiinni kuten esimerkiksi triceps brachii - tri kolme, ceps päinen, brachii olkalihas. Miten helppo olikin biceps brachii tai reiden puolelta biceps femoris tai quadriceps femoris. Ainoo mikä jäi ihmetyttään oli gastrocnemius - kuullostaa ihan joltain suolelta tai lihakselta mikä on edes mahan alueella... mutta ei ole! Se on kaksoiskantalihas, pohkeessa :) Kysäsin tätä eilen myös Mikolta, että mikä taika tässä on, mutta hänelläkään ei ollut siihen kyllä vastausta (taisikin olla ainoa aihe, mihin häneltä ei vastausta löytynyt).

Hikisimmän aivo (sekä keho)jumpan tarjosi kuitenkin toiminnalliset ketjut. Voihan ketjut tosiaankin! Moni asia sai selityksensä ketjujen kautta - vai oletteko koskaan ajatelleet miksi polvia pidetään pienessä koukussa kulmasoudussa tai suorin jaloin tehtävässä maastavedossa? No ne on ne ketjut :)  Ja kun lähdettiin tekemään viimestä 26 minuutin rypistystä salilla sai käytännössä huomata oliko ketjut tasapainossa vai ei. Jotkut ketjut oli, toiset ei... siitä on turha kuitenkaan masentua, kun havaitsee epätasapainoa missä tahansa asiassa, sehän on vaan hyvä! Sitten on helppo lähteä korjaamaan tai muuttamaan tilannetta. Näillä ajatuksilla viralliseen äänestyspäivään, käyttäkäähän äänioikeuttanne kunnallisvaaleissa!

opiskeluterkuin,
Katja

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kahvakuulan lumoissa

Keskiviikkoisin minulla on oma kahvakuula tunti. Syyskuun alusta olen aloittanut Haka Gymissä vetämään kahvakuula tuntia. Poiketen monista muista jumppaohjaajista, olen aloittanut kahvakuulan vetämisen vasta näinkin myöhäisellä iällä. Oikeastaan en ole ennen ohjannut mitään ryhmäliikuntaa :)

Kahvakuulakoulun myötä innostuin vielä enemmän nimenomaa ohjaamisesta ja kun kysymys tuli eteeni täysin yllättäen ja puskista, vastasin hyvin pienen mietinnän jälkeen: tahdon! Aloitin pitämällä kokeilutunnin työpaikallani innokkaille kollegoilleni. Olin tehnyt ohjelman itse, mahdollisimman yksinkertaisista liikkeistä, jotta sekä vasta-alkajat että kokeneemmat saisivat mahdollisimman nautittavan treenin. Olin pyytänyt jokaista varaamaan oman kuulan mukaan, tiesin, että salilta löytyy niitä jonkinverran, mutta ei välttämättä kaikille juuri sopivan kokoista.

Kun tunti alkoi minua jännitti valtavasti. Mitenköhän tämä lähtee meneen, riittääköhän ääni vai tuleeko itku ja juoksen karkuun... No ei tullut itkua, enkä juossut karkuunkaan - oikeastaan tunti sujui oikein hyvin. Olin äärimmäisen tyytyväinen sekä opastettaviini että itseeni :) Tunnin jälkeen sain palautetta sekä parannusehdotuksia, sopivassa suhteessa. Uskoin, että näillä eväillä pystyn pitämään kahvakuulatunnin myös tuntemattomille. Ja näillä on menty! Toistaiseksi joka tunnilla on ollut erilainen ohjelma, oikeastaan tarkoituksella, että samalla opitaan uusiakin liikkeitä. Näin alkuun pyrin kuitenkin pitämään liikkeet vielä mahdollisimman yksinkertaisina, jottei kenellekkään jää tunnin jälkeen paha mieli. Oman haasteensa on antanut ihmiset, joiden liikkuvuus ei olekkaan sama kuin itsellä. Näistä tilanteistakin on toistaiseksi selvitty ja oli hyvä että se avasi minun silmiäni, tiedän varautua niihin paremmin jatkossa.

Tunnin jälkeen on sekä ohjaajalla että ohjattavilla hyvä mieli! Tunnilla on tehty tiukkaa treeniä, mutta pilke silmäkulmassa. Lokakuun ajan olen tehnyt oman roosa nauha-kampanjan - jokaisella kahvakuula tunnilla olemme tehneet roosa nauha-liikkeen. Liike on variaatio etuheilautuksesta sarviotteella, lähtee toiselta puolelta lantiota nousee vastakkaiselle puolelle ylös tehden lenkin ylhäällä ja palaa takaisin lantion toiselle puolelle. Kirjoitettuna tuosta on lähes mahdoton saada ajatuksesta kiinni, mutta ideana on että kahvakuula tekee roosa nauhan muotoisen liikkeen, kokeilkaa rohkeasti :) Katsotaan saisinko lokakuun aikana kuvattua liikkeestä vielä videon tänne liitteeksi. Ai niin, ai mistäkö tiedän että ohjattavilla on hyvä mieli? No minähän kysyn :) Kysyn miltä treeni tuntui tänään, oliko sopiva, liian tiukka vai kevyt? Ja lisäksi ihmiset lähtee tunnilta hymy huulilla, se on paras palaute minkä voin saada. Kiitos mun ohjattavilleni :)

kuntoiluterveisin,
Katja

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Alussa kaikki on kaunista vai miten se meni

Siitä se alkoi, tai oikeastaan kaikki se oli alkanut jo monta vuotta aiemmin, mutta silloin se tuli mieleeni voimakkaammin. Olin voittanut paikan Trainer4You:n järjestämälle yksipäiväiseen kahvakuulakouluun puoleen hintaan MoveMe blogista. 20.4.2012 oli ensimmäinen yritys Tampereen Varalassa... Olinhan toki tehnyt kahvakuulaharjoittelua jo yli vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt oli tarkoitus ottaa kuula haltuun ihan virallisesti.

Aamu alkoi ja piti olla ajoissa, no enhän minä ollut. Tosin tämä ei ole tyypillistä minua, mutta jostain syystä en vaan päässyt ajoissa liikenteeseen. Pääsin kuitenkin hyvin mukaan Kahvakuulamiehen ja muiden oppilaiden matkaan. Kun vihdoin pääsimme alkuun kuulien kanssa parinani toimi Jore (myöhemmin tunnettuna Jorma Vaara, Trainer4Youn Jyväskylän yksikönvastaava), jonka mielestä tekniikkani näytti oikein hyvältä :) Olin aika varovainen ja yritin pidätellä itseäni, mutta kyllä lounaaseen mennessä jo tiesin, että tämä on menoa. Heti aluksi meille annettiin tarjous, että jos viikon kuluessa päätämme osallistua mille tahansa Trainer4You:n kurssille, saisimme 10 % alennuksen. Tiesin kyllä kurssien hinnat, joten päässäni pyöri seteleiden kuvia iloisesti :)

Lounaan jälkeen jatkoimme kuulailua pihalla ja eräs kurssitovereistani loukkaantui hurjannäköisesti. Loukkaantuminen tapahtui pienessä kisailussa jossa voima ja voitontahto oli niin valtava, että kävi huonosti. Nopeiden päätelmien jälkeen päädyttiin että minä lähden viemään kurssikaveriani sairaalaan, jotta kurssi pääsee jatkumaan normaalisti. Uskoin, että kurssi tulee suoritettua loppuun joku toinen kerta... niin kuin sitten kävikin toukokuun lopussa. Tässä välissä on pakko selventää, että kurssikaverilleni ei kuitenkaan ihan mahdottomasti käynyt, muutama tikki ommeltiin ja sormiin tuli lievä venähdys. Tämäkään ei minua säikäyttänyt, tiesin mitä haluan: haluan työskennellä iloisten ja innokkaiden ihmisten kanssa liikunnan parissa joskus tulevaisuudessa. Ja olin varma että haluan lähteä PT-putkeen, ainoa mitä mietin oli taloudellinen puoli, riittäisikö minun rahat... Lopulta sain itseni vakuuttuneeksi että kaikella on tarkoituksensa, raha löytyy jos on löytyäkseen ja ilmoitin itseni innokkaasti Personal Trainer-putkeen mukaan!

Toukokuun lopussa suuntasin Nummelaan uudella sykkeellä kahvakuulakouluun. Aamupäivä menikin nopeasti vanhan kertauksena, mutta silti tuntui kun olisin samalla oppinut myös uutta. Lounaan jälkeinen ulkokuulailukin sujui oikein mallikkaasti joten päivän lopuksi saatoin todeta käyneeni ensimmäisen osan kahvakuulakoulusta. Lisenssiosa odottaa vielä tulijaansa :)

No mistä kaikki sitten on aikanaan alkanut? Lapsuudesta ja ajasta jolloin ei ollut temppu eikä mikään polkea kaverin luokse 10 km päähän viettämään aikaa tai ajasta jolloin koulun jälkeen tietenkin mentiin uimahalliin. Uskosta, kun halusi näyttää opettajalle että kyllä minä osaan paremmin lentopallon säännöt kuin sinä - ja sillä tiellä hurahtikin iloisesti 15 vuotta ennen kuin oli pakko luovuttaa. Kuntosalista, jossa halusi saada lisää ponnistusvoimaa ja jossa pystyi käymään vaikka 5 kertaa viikossa vaikka samaan aikaan lentisharkat veivät 5-6 krt/vko. Muita harrastuksia on ollut kilpatanssia, yleisurheilua, lepposin mielin hiihtoa, intohimoista laskettelua, aikuisena aloitettua ratsastusta... jatkuen nykypäivän kahvakuulailuun, circuit trainingiin, pilatekseen ja niin - myös höntsysählyyn ja -lentikseen. Koska nuoruus meni hyvin pitkälle yhden rakkaan harrastuksen parissa, olen päätynyt viime aikoina monipuolisempaan ratkaisuun - kalenteriin sovittaminen onkin se haaste. Se tarkoittaa että kaikkia ei voi tehdä joka viikko tai edes joka kuukausi.

Tässä blogissa on tarkoitus käydä lävitse omia ajatuksia koskien oman elämän ajankohtaisia asioita. Tällä hetkellä siis varsin hektisestä ja liikunnan täytteisestä elämästä. Toivon, että viihdyt mukanani ja saat itsekkin intoa, tietoa ja apua omaan liikkumiseesi :)

kuntoiluterveisin,
Katja