sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Uutta oppimassa

Meillä oli lähijakso nyt perjantaina ja lauantaina. Sai nähdä kuukauden tauon jälkeen tuttuja, ihania tulevia PT-kollegoita, puhumattakaan siitä valtavasti tietomäärästä minkä kouluttaja Mikko Paunonen meille päähän takoi. Musta on niin upeeta kun joku on niin vihkiytynyt asialleen, eikä silti ole ylimielinen - päinvastoin! Mikko nauroi avoimesti meille ja meidän kysymysmerkeille kun oltiin kujalla, mutta niin tehtiin me itsekkin kun ei osattu heti analysoida mitä missäkin liikkeessä tapahtui. Eka harjotus oli tosi vaikea, mutta toisessa päästiin kyllä meidän loistavan tiimin kanssa kartalle melko hyvinkin ja saatiin kyllä ansaitsemamme kehut :) Niin se vaan on, että tekemällä oppii ja koulutushan luo meille reitit miten asioita kannattaa ajatella tai miten niitä kannattaa katsoa. Loppu on kiinni itsestä.

Mun latinan kielen opiskelu saa jatkoa :) Lihasryhmiä alettiin avaamaan enemmän ja näin ollen lihasryhmät saivat lihakset sisälleen. Selkärangan toiminta sai myös uutta puhtia ja flexiot, extensiot, lateraalit, horisontaalit sun muut vilisi korvissa. Näiden opiskelu ei ole missään nimessä turhaa, on tärkeää että PT pystyy kommunikoimaan muiden sidosryhmien kanssa yhteisellä kielellä. Kun minulle tulee asiakas, joka on käynyt lääkärissä ja saanut diagnoosin, on hyvä, että ymmärrän diagnoosia ja osaan sen myötä antaa sellaiset ohjeet, josita on apua juuri tässä tilanteessa. Jos en latinaa ymmärtäisi sanaakaan, voisi tämä osuus olla vaikeampaa. Lisäksi jatko-opinnot tai vaikka vaan oma opiskelu ulkomaisista kirjoista vaatii sen, että tunnen termistöt ja lihakset myös latinaksi. Minulle tämä ei ole kovin iso haaste siinä mielessä, että pidän kielistä. Huomasin jo kuntosalivalmentaja jaksolla, että minulle jäi melko helposti myös latinankieliset nimet muistiin, oli hauska huomata että itse nappasin sieltä aina jostain kiinni kuten esimerkiksi triceps brachii - tri kolme, ceps päinen, brachii olkalihas. Miten helppo olikin biceps brachii tai reiden puolelta biceps femoris tai quadriceps femoris. Ainoo mikä jäi ihmetyttään oli gastrocnemius - kuullostaa ihan joltain suolelta tai lihakselta mikä on edes mahan alueella... mutta ei ole! Se on kaksoiskantalihas, pohkeessa :) Kysäsin tätä eilen myös Mikolta, että mikä taika tässä on, mutta hänelläkään ei ollut siihen kyllä vastausta (taisikin olla ainoa aihe, mihin häneltä ei vastausta löytynyt).

Hikisimmän aivo (sekä keho)jumpan tarjosi kuitenkin toiminnalliset ketjut. Voihan ketjut tosiaankin! Moni asia sai selityksensä ketjujen kautta - vai oletteko koskaan ajatelleet miksi polvia pidetään pienessä koukussa kulmasoudussa tai suorin jaloin tehtävässä maastavedossa? No ne on ne ketjut :)  Ja kun lähdettiin tekemään viimestä 26 minuutin rypistystä salilla sai käytännössä huomata oliko ketjut tasapainossa vai ei. Jotkut ketjut oli, toiset ei... siitä on turha kuitenkaan masentua, kun havaitsee epätasapainoa missä tahansa asiassa, sehän on vaan hyvä! Sitten on helppo lähteä korjaamaan tai muuttamaan tilannetta. Näillä ajatuksilla viralliseen äänestyspäivään, käyttäkäähän äänioikeuttanne kunnallisvaaleissa!

opiskeluterkuin,
Katja

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kahvakuulan lumoissa

Keskiviikkoisin minulla on oma kahvakuula tunti. Syyskuun alusta olen aloittanut Haka Gymissä vetämään kahvakuula tuntia. Poiketen monista muista jumppaohjaajista, olen aloittanut kahvakuulan vetämisen vasta näinkin myöhäisellä iällä. Oikeastaan en ole ennen ohjannut mitään ryhmäliikuntaa :)

Kahvakuulakoulun myötä innostuin vielä enemmän nimenomaa ohjaamisesta ja kun kysymys tuli eteeni täysin yllättäen ja puskista, vastasin hyvin pienen mietinnän jälkeen: tahdon! Aloitin pitämällä kokeilutunnin työpaikallani innokkaille kollegoilleni. Olin tehnyt ohjelman itse, mahdollisimman yksinkertaisista liikkeistä, jotta sekä vasta-alkajat että kokeneemmat saisivat mahdollisimman nautittavan treenin. Olin pyytänyt jokaista varaamaan oman kuulan mukaan, tiesin, että salilta löytyy niitä jonkinverran, mutta ei välttämättä kaikille juuri sopivan kokoista.

Kun tunti alkoi minua jännitti valtavasti. Mitenköhän tämä lähtee meneen, riittääköhän ääni vai tuleeko itku ja juoksen karkuun... No ei tullut itkua, enkä juossut karkuunkaan - oikeastaan tunti sujui oikein hyvin. Olin äärimmäisen tyytyväinen sekä opastettaviini että itseeni :) Tunnin jälkeen sain palautetta sekä parannusehdotuksia, sopivassa suhteessa. Uskoin, että näillä eväillä pystyn pitämään kahvakuulatunnin myös tuntemattomille. Ja näillä on menty! Toistaiseksi joka tunnilla on ollut erilainen ohjelma, oikeastaan tarkoituksella, että samalla opitaan uusiakin liikkeitä. Näin alkuun pyrin kuitenkin pitämään liikkeet vielä mahdollisimman yksinkertaisina, jottei kenellekkään jää tunnin jälkeen paha mieli. Oman haasteensa on antanut ihmiset, joiden liikkuvuus ei olekkaan sama kuin itsellä. Näistä tilanteistakin on toistaiseksi selvitty ja oli hyvä että se avasi minun silmiäni, tiedän varautua niihin paremmin jatkossa.

Tunnin jälkeen on sekä ohjaajalla että ohjattavilla hyvä mieli! Tunnilla on tehty tiukkaa treeniä, mutta pilke silmäkulmassa. Lokakuun ajan olen tehnyt oman roosa nauha-kampanjan - jokaisella kahvakuula tunnilla olemme tehneet roosa nauha-liikkeen. Liike on variaatio etuheilautuksesta sarviotteella, lähtee toiselta puolelta lantiota nousee vastakkaiselle puolelle ylös tehden lenkin ylhäällä ja palaa takaisin lantion toiselle puolelle. Kirjoitettuna tuosta on lähes mahdoton saada ajatuksesta kiinni, mutta ideana on että kahvakuula tekee roosa nauhan muotoisen liikkeen, kokeilkaa rohkeasti :) Katsotaan saisinko lokakuun aikana kuvattua liikkeestä vielä videon tänne liitteeksi. Ai niin, ai mistäkö tiedän että ohjattavilla on hyvä mieli? No minähän kysyn :) Kysyn miltä treeni tuntui tänään, oliko sopiva, liian tiukka vai kevyt? Ja lisäksi ihmiset lähtee tunnilta hymy huulilla, se on paras palaute minkä voin saada. Kiitos mun ohjattavilleni :)

kuntoiluterveisin,
Katja

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Alussa kaikki on kaunista vai miten se meni

Siitä se alkoi, tai oikeastaan kaikki se oli alkanut jo monta vuotta aiemmin, mutta silloin se tuli mieleeni voimakkaammin. Olin voittanut paikan Trainer4You:n järjestämälle yksipäiväiseen kahvakuulakouluun puoleen hintaan MoveMe blogista. 20.4.2012 oli ensimmäinen yritys Tampereen Varalassa... Olinhan toki tehnyt kahvakuulaharjoittelua jo yli vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt oli tarkoitus ottaa kuula haltuun ihan virallisesti.

Aamu alkoi ja piti olla ajoissa, no enhän minä ollut. Tosin tämä ei ole tyypillistä minua, mutta jostain syystä en vaan päässyt ajoissa liikenteeseen. Pääsin kuitenkin hyvin mukaan Kahvakuulamiehen ja muiden oppilaiden matkaan. Kun vihdoin pääsimme alkuun kuulien kanssa parinani toimi Jore (myöhemmin tunnettuna Jorma Vaara, Trainer4Youn Jyväskylän yksikönvastaava), jonka mielestä tekniikkani näytti oikein hyvältä :) Olin aika varovainen ja yritin pidätellä itseäni, mutta kyllä lounaaseen mennessä jo tiesin, että tämä on menoa. Heti aluksi meille annettiin tarjous, että jos viikon kuluessa päätämme osallistua mille tahansa Trainer4You:n kurssille, saisimme 10 % alennuksen. Tiesin kyllä kurssien hinnat, joten päässäni pyöri seteleiden kuvia iloisesti :)

Lounaan jälkeen jatkoimme kuulailua pihalla ja eräs kurssitovereistani loukkaantui hurjannäköisesti. Loukkaantuminen tapahtui pienessä kisailussa jossa voima ja voitontahto oli niin valtava, että kävi huonosti. Nopeiden päätelmien jälkeen päädyttiin että minä lähden viemään kurssikaveriani sairaalaan, jotta kurssi pääsee jatkumaan normaalisti. Uskoin, että kurssi tulee suoritettua loppuun joku toinen kerta... niin kuin sitten kävikin toukokuun lopussa. Tässä välissä on pakko selventää, että kurssikaverilleni ei kuitenkaan ihan mahdottomasti käynyt, muutama tikki ommeltiin ja sormiin tuli lievä venähdys. Tämäkään ei minua säikäyttänyt, tiesin mitä haluan: haluan työskennellä iloisten ja innokkaiden ihmisten kanssa liikunnan parissa joskus tulevaisuudessa. Ja olin varma että haluan lähteä PT-putkeen, ainoa mitä mietin oli taloudellinen puoli, riittäisikö minun rahat... Lopulta sain itseni vakuuttuneeksi että kaikella on tarkoituksensa, raha löytyy jos on löytyäkseen ja ilmoitin itseni innokkaasti Personal Trainer-putkeen mukaan!

Toukokuun lopussa suuntasin Nummelaan uudella sykkeellä kahvakuulakouluun. Aamupäivä menikin nopeasti vanhan kertauksena, mutta silti tuntui kun olisin samalla oppinut myös uutta. Lounaan jälkeinen ulkokuulailukin sujui oikein mallikkaasti joten päivän lopuksi saatoin todeta käyneeni ensimmäisen osan kahvakuulakoulusta. Lisenssiosa odottaa vielä tulijaansa :)

No mistä kaikki sitten on aikanaan alkanut? Lapsuudesta ja ajasta jolloin ei ollut temppu eikä mikään polkea kaverin luokse 10 km päähän viettämään aikaa tai ajasta jolloin koulun jälkeen tietenkin mentiin uimahalliin. Uskosta, kun halusi näyttää opettajalle että kyllä minä osaan paremmin lentopallon säännöt kuin sinä - ja sillä tiellä hurahtikin iloisesti 15 vuotta ennen kuin oli pakko luovuttaa. Kuntosalista, jossa halusi saada lisää ponnistusvoimaa ja jossa pystyi käymään vaikka 5 kertaa viikossa vaikka samaan aikaan lentisharkat veivät 5-6 krt/vko. Muita harrastuksia on ollut kilpatanssia, yleisurheilua, lepposin mielin hiihtoa, intohimoista laskettelua, aikuisena aloitettua ratsastusta... jatkuen nykypäivän kahvakuulailuun, circuit trainingiin, pilatekseen ja niin - myös höntsysählyyn ja -lentikseen. Koska nuoruus meni hyvin pitkälle yhden rakkaan harrastuksen parissa, olen päätynyt viime aikoina monipuolisempaan ratkaisuun - kalenteriin sovittaminen onkin se haaste. Se tarkoittaa että kaikkia ei voi tehdä joka viikko tai edes joka kuukausi.

Tässä blogissa on tarkoitus käydä lävitse omia ajatuksia koskien oman elämän ajankohtaisia asioita. Tällä hetkellä siis varsin hektisestä ja liikunnan täytteisestä elämästä. Toivon, että viihdyt mukanani ja saat itsekkin intoa, tietoa ja apua omaan liikkumiseesi :)

kuntoiluterveisin,
Katja