sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kestävyysharjoittelu ja testaus

Viikonloppu vierähti PT2-jaksolla Tampereella. Tämä alkuviikonloppu oli saatu puristettua niin paljon ohjelmaa täyteen, ei ainoastaan koulutuksen osalta vaan muutenkin, että en kerennyt kaikkeen mitä olisin halunnut. Kahvakuulamies piti kuulapuolituntisen Tampereella ja olisi niin mielelläni osallistunut siihen, valitettavasti työ ei antanut periksi, hyvä kun ehdin koulutukseen... Näin oli pakko tyytyä ainoastaan kahvakuulamiehen halaukseen :)

PT2-jaksolla käytiin lävitse kestävyysharjoittelua sekä erilaisia testauksia mitä voidaan asiakkaalle tehdä lähdössä, harjoittelun edetessä jne. Kestävyysharjoittelu ei sinällään ole minulle tuttua missään muodossa. Aiemmin tuli tehtyä pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, mutta kun koirat asuvat 50 km päässä niin ei tule sitäkään enää tehtyä. Ja yksi on kovin tylsää lähtee lenkkeilemään - ainakin pimeässä, valoisassa sekin muuttuu mukavaksi asiaksi. Meidän tiukka kolmikko sai tehtäväksi suunnitella viimeisen kahdeksan viikon harjoittelujakson 38 vuotiaalle miehelle jonka tavoitteena on juosta puolimaraton alle kahteen tuntiin. Kenelläkään meistä ei ollut oikein kestävyysharjoittelutaustaa, yksi oli kyllä juossut pitempiäkin matkoja, mutta ei ollut valtavaa kokemusta aiheesta. Joten aluksi tuntui todella jännittävältä lähteä suunnittelemaan harjoittelua.

En lähde avaamaan vastausta, varsinkin jos joku teistä on aikeissa käydä saman koulutuksen :) mutta kerron meidän ajattelutavan tästä opiskelutapauksesta. Lähdettiin liikkeelle miehen nykyisestä kunnosta, mitä hänen pitää tehdä jotta 21 km taittuu alle kahden tunnin. Juoksuvauhdin on oltava vähintään 10.5 km/h:ssa ja koska maksimisykkeillä ei voi koko aikaa juosta, pitää tuon vauhdin olla 75-85% sykealueen sisällä. Joten peruskuntoa on saatava kasvatettua, samoin tehtävä intervalleja jotta saadaan vauhtia nopeammaksi - siitä se sitten lähtikin. Lähdettiin rakentamaan viimeiset viikot nimenomaa lopusta alkuun päin, valiten ensin teemat mitä missäkin kohtaa tehdään ja sen jälkeen yksittäiset treenit. Viimeset viikot pyhitettiin kevyelle harjoittelulle, mutta kyllä siellä 4-6 viikoilla paahdettiin meneen kovaakin. Oikein tuli itsellekkin kipinä lähteä koittamaan meidän rakentamaa treeniä (mukautettuna tietysti itselleni).

Loppuviimein opittiin tosi paljon tuosta tehtävästä! Olen älyttömän tyytyväinen meidän tiimiin sekä ohjaajaan joka sai valettua meihin tietoa ja luottamusta että kyllä me selvitään. Saatiin kiitosta hyvin valmistetusta ohjelmasta, vaikka oma usko meinasi kyllä matkan varrella loppuakkin. Mieletön tunne kun huomaa oppineensa ja osanneensa vielä soveltaa oppimaansa... Täytyy kiittää vielä tässäkin Siniä mahtavista opeista.

Toinen päivä keskityttiin testauksiin, niin se vaan on, tämänkin PT opiskelijan pitäisi saada pudotettua rasvoja alas ihan reippaastikkin. Eipä tuo valtavana yllätyksenä tullut, jotenkin sen taakse on vaan helppo mennä - on niin stressaava työ ettei pysty keskittymään terveelliseen ruokavalioon. Höpö höpö! Nyt niskasta kiinni, pikkujoulukausi meni omalta osaltani jo ohi (ja mekko mahtui päälle) mutta nyt otetaan tiukka tavoite ostaa pienempi mekko ensi vuodelle! Ei enää lohturuokaa tyylillä palkitsen itseni ihanalla hampurilaisella tai mun on niin kökköfiilis, että on pakko syödä jotain hyvää (lue: epäterveellistä). Lähden liikkeelle perusasioista: ruokailurytmi kuntoon. Kun syödään 3-4 tunnin välein pysyy mieliteot ja annoskoot paremmin kuosissa.

Mun oma normaalirytmi työpäivinä on tällä hetkellä melko kunnossa aina siihen 11 asti (huoh). Joo, aamiainen aamulla, välipala 9:n aikoihin ja lounas 11. Sitten nasahtaa... voipi olla että seuraava ateria on tosiaan seuraavan aamun aamiainen. Nyt vaan niskasta kiinni ja välipalaeväät mukaan töihin! Kun on kutsuille lähtöä suoraan töistä niin sitten toinen ruoka mukaan evääksi töihin (lounaan syön useimmiten ulkona...ehkä siihenkin voisi yrittää edes 1-2 krt/viikossa eväinä). Juu helppohan se on näin suunnitella, katsotaan miten toteutus menee. InBodyn mittaus kertoo karua kieltään, ja kun itse haluan siihen muutosta, niin silloin on toimittava! Ja siirrettävä ne itsestä riippumattomat asiat (työstressi) syinä pois ja tehdä se, mitä itse pystyn tekeen. Joka tapauksessa tämä tuo minulle lisähyvinvointia, mutta myös enemmän kokemusta myös tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa tietäväni mitä painonhallinta tuntuu, minkälaisia ajatuksia se herättää kun se putoaa tai ei putoa.

Meillä kaksi opiskelijaa juoksi FirstBeatin juoksutestin matolla, millä mitattiin maksimaalista hapenottokykyä. Muut jaettiin kahteen ryhmään kannustamaan ja tarkkailemaan juoksevia henkilöitä. Piti seurata missä kohtaa alkaa hikeä pukkaamaan ja missä kohtaa ventilointi alkaa olla voimakkaampaa. Samalla seurattiin sykkeitä... Täytyy sanoa, että itse ehdin seurata molempia ja myös kannustaa, tavallaan ihmetytti kun kaikki eivät kannustaneet. Lounaalle lampsiessa yksi kurssitovereistani sanoi että hänelle meinas tulla vedet silmiin kun kannustin testiä tekeviä niin hyvin. Olin otettu, mutta tämä sai minut myös miettimään mitä tosiaan muut olivat tehneet testin aikana. Itse olen tottunut kannustamiseen, joukkueurheilutausta sekä laaja sisaruskatras ovat tuoneet minulle kannustamisen hirmu luontevaksi - ei sitä tarvitse miettiä. Silloin kun toinen juoksee matolla selkeesti äärirajoilla, sillon kannustetaan - Anna mennä, vielä jaksaa! Ehkä hän saa siitä viimesen puristuksen, olisin jo luovuttanut, mutta tsemppi ajoi eteenpäin.

Ei kai tässä - raportoin edistyksistä, nyt meen tekeen aamukaurapuuron pellavansiemenrouheella ja sekaan jogurttia ja marjoja. Sitten onkin muutama hetki aikaa pohtia ensi viikon ateriointia, suunnitelmallisuus on kaiken a ja o! Jos lähtee ilman suunnitelmaa liikkeelle päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne hampparille.

ravintoterveisin,
Katja 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Pikkujoulumekkoa metsästämässä

Tässä kohtaa vuotta alkaa tekemään tiukkaa tehdä ihmeitä pikkujoulumekkoa silmällä pitäen. Nyt kannattaa kuitenkin koittaa se viime vuotinen mekko ja jos se ei mahdu, niin sit ei kun kaupoille. Toki kaupoille kannattaa suunnata jos haluaa vaihtelua juhlavaatetukseen. Itse mahduin kyllä mekkoon vieläkin (jee!), mutta totesin, että mekko on nyt nähnyt niin monet juhlat että jotain vaihtelua pitää saada aikaiseksi. Näinpä käväsin pyörähtämässä suosikki liikkeessäni InStockissa uudistetussa Koskikeskuksessa. InStockista löytyy moneen lähtöön, eri hintaisia ja eri mallisia juhlapukuja. Olen löytänyt lukuisat gaalaillallispuvut täältä ja saanut aina erinomaista palvelua. Liikkeessä on myös ns. korjauspalvelu, eli mekon lyhennykset, olkaimien teot, kavennukset yms. on mahdollista ostaa puvun mukana. Itsellä kun on myös Ateliér-ompelijan ammatti takataskussa, olen todennut että pienet rustaukset ehdin, osaan ja jaksan väkertää itse.

Kävin ensin katsomassa yleissilmäyksen muistakin putiikeista, mutta palasin - kuten totuttua - tuttuun liikkeeseen. Kahden mekon sovitus ja voílá - pikkujoulumekko ostettuna! Turvallisuuden vuoksi, ompelen siihen vielä olkaimet kiinni, sen jälkeen minä ja mekko ollaan valmiit baanalle. Pari seikkaa on syytä muistaa ottaa huomioon juhlapukua ostaessa, jo ostamaan lähtiessä laita päälle ne alusvaatteet, joita kuvittelet pitäväsi juhlamekon kanssa. Juhlapukeutuminen lähtee todellakin alusvaatteista! Nykyisillä litistävillä, kohottavilla ja muokkaavilla alusvaatteilla saadaan ihmeitä aikaiseksi myös siinä kehossa mikä ei ehtinyt muokkaantua ruokavalion ja liikunnan avulla vielä tähän pikkujoulumekkoon. Ja sanokoot kuka tahansa mitä tahansa, niin liivien ei kuulu näkyä juhlamekon olkaimienkaan kohdalla... Jos olet hankkimassa nilkkamittaista juhlapukua ota mukaasi myös ne kengät minkä kanssa mekko aiot pitää, näin selviää jo sovitusvaiheessa pitääkö pukua lyhentää/päästää hieman pidemmäksi (jos mahdollista) ettei juhlapäivänä tule yllätyksiä. Tämä ohje on myös miehille! Tarkistetaan ne housujen puntit ettei puntit laahaa maassa tai ole nilkkamittaiset.

Ne ketkä on aloittanut valmistelun tähän pikkujoulukauteen jo kesällä tai alkusyksystä ovat jo kenties saaneet haluamiaan muutoksia vartaloon. Jos kuitenkin tuntuu siltä että omilla avuilla meinaa taidot loppua, ota ihmeessä yhteyttä vaikka minuun, olen lisenssoitu kuntosalivalmentaja ja pystyn auttamaan sinua taatusti. Eikä tässä pitkää aikaa mene, kun otan harjoitusasiakkaan ja lähden tekemään harjoitusnäyttöäni Personal Trainer -koulutuksessani ja sitten se onkin siinä - tavoite mihin on tähdätty kohta puolen vuoden ajan.

Kunnossa kaiken ikää on tietysti meidän kaikkien tavoite, nyky-yhteiskunnassa vaan halutaan heti mulle kaikki tänne ja nyt -mentaliteetilla ja sen vuoksi moni päätyy pikadietteihin tai -laihdutuksiin tavoitteena näyttää bikineissä tai pikkujoulumekossa paremmalta. Se on toki ensimmäinen askel, minä haluan auttaa muuttamaan elämää kokonaisvaltaisesti niissä tavoitteissa mitkä sopii asiakkaalle, mutta uskon silti, että jokainen meistä haluaa voida hyvin läpi vuoden, läpi eri ikäkausien ja se kannattaa ottaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi!

pikkujouluterveisin,
Katja 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Luvattu kuulareeni

Nyt ois tulossa kuulareeniä - käykäähän koittaan. Itselläni on tapana pitää alkuun noin 5 minuutin alkupyörittely - joo, pyörittely. Eli pyörittelen nilkkaniveliä, polvia, lantioo, olkapäitä ja ranteita molempiin suuntiin. Herättelen vähän kehoa että kohta rupee tapahtumaan, samalla saan pahimmat naksutukset pois nilkoista ja polvista :) Sitten vielä muutama rullausta selällä, nikama kerrallaan, leuka kiinni rintaan puristetaan sadan euron seteliä pakaroiden välissä niin pitkään kuin mahdollista ja ala-asennossa annetaan hartioiden rentoutua myös, eli katse on suoraan jalkojen välistä taaksepäin. Alhaalla sisäänhengitys ja uloshengityksellä ylöspäin niin että mahdollisimman aikasin satanen pysyy pakaroiden välissä ja viimeisenä nousee pää.

Treeni tehdään patteriharjoituksena, jossa itse käytän kellona GymBossia. Eli aluksi käy liikkeet lävitse, että tiedät mikä on jutun juoni ja kun liikkeet on tuttuina, lähde suorittamaan patteria. Taukoja ei pidetä vaan tässä painetaan niin kauan kuin kello piippaa. Sitten pidetään pieni juomatauko ja tehdään sama uusiksi.

Patteri 1:
1. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri oikealle (45 sekuntia) 
  •  lähde liikkeelle n. hartian levyisestä haara-asennosta, mutta kun saat liikkeen kulkemaan, lähde haastamaan liikettä. Pienin haaste on laittaa jalat yhteen (painopiste on pienemmällä alalla), yhdellä jalalla, vuorottele jalkoja. Jos heitättää paljon, niin pidä toisen jalan ukkovarvas ainoastaan maassa)
  • pidä kädet pienessä koukussa, jotta kuula ei "repsahda"
  • keskivartalo tiukkana, ei väistetä kuulaa ja tanssita lambadaa :)
  • ota kahvakuulan kahvan toisesta kulmasta kiinni ja ojenna vartalon takana toiseen käteen ja edessä taas toiseen käteen. Kuula menee n. lantion korkeudella ympäri vartaloa tasaseen tahtiin, tahtia voi myös kiihdyttää kun liike on niin sanotusti aluksi kasassa. Jos tasapaino tai mikä tahansa heittää ja joutuu aloittaan alusta, kannattaa aloittaa ensin perusosasta ja lähtee haastamaan liikettä vasta sen jälkeen.
2. Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus (60 sekuntia)
  • Jalat noin hartioiden levyisessä haarassa ja kuula käsissä ns. sarviotteessa (eli peukut lävitse kahvasta niin että peukut osoittaa itseäsi kohti). Polvet saa olla pehmeänä, mutta ei liian koukussa. Liikkeessä on tarkoitus saada tuntuma takareisiin, pakaroihin sekä alaselkään (kenellä on missäkin se kiristävin kohta).
  • Hartiat ovat pyöräytetty taaks kun lähdetään suorittamaan liikettä. Liike lähtee lonkkaniveliä koukistamalla, mikään muu osio ei vartalossa liiku. Annetaan kuulan laskeutua aivan etureisiä hipoen n. puoleen väliin sääriluuta. Tarkista, että selkä on suorana.
  • Kun takareisissä on pieni venytys, voidaan lähteä nostamaan kuulaa ylöspäin edelleen ainoastaan lonkkanivelen liikkuessa. Alaspäin mennessä liikettä jarrutetaan ja ylös noustaan vauhdikkaasti. Alaspäin mennessä sisään hengitys ja ylös noustessa ulos puhallus tehostamaan liikettä (halutessasi).
  • Jatka kuulan kanssa hauiskääntöön, pidä kyynärpäät tiukasti vartalossa kiinni ja nosta kuula rintakehälle pitämällä kyynärkulma samassa.
  • Jatka kuulan matkaa kohti kattoa, ota tarvittaessa vauhtia lisää polvista. Muista pitää hartiat alhaalla. 
  • Tuo kuula hallitusti alas roikkumaan käsien varassa ja jatka uudelleen alaspäin kohti suorin jaloin maastavetoa.
3. Kahvakuulan kierto vartalon ympäri vasemmalle (45 sekuntia) 
  • Katso ykköskohdasta ohje, mutta muista pyörittää nyt eri suuntaan!
4. Kasi (60 sekuntia)
  • Ota hartioita leveämpi haara-asento. Tarkista, että polvet ja varpaat ovat samassa suunnassa.
  • Ota kahvan toisesta reunasta kiinni ja tarjoa kuula jalkojen välistä toiseen käteen selän takana. Työnnä keskivartalolla kuula etupuolelle ja jatka matkaa keskeltä taakse toiselle puolelle. 
  • Kiinnitä huomiota, että selkä pysyy suorana. Minun käsilläni joutuu tekemään kyykyn, pidempi kätisille/lyhyempi selkäisille tämä voi olla helpompi :)
5. Pystysoutu (45 sekuntia)
  • Ota hartioiden levyinen haara-asento ja kuulasta normiote (eli pidät kahvasta kiinni).
  • Lähde nostamaan kuulaa vartaloa myöden ylöspäin kyynärpäät edellä leuan alapuolelle. 
  • Laske kuula jarruttamalla alas. 
6. Kauppakassi, käden vaihdolla (60 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula toiseen käteen. 
  • Heilauta kuulaa edes takaisin vartalon sivulla kuitenkin niin, että sinä hallitset kuulaa eikä toisinpäin.
  • Neljännällä kerralla vaihda vartalon edessä kuula toiseen käteen.
Juomatauko ja sama uusiks!

Patteri 2:

1. Etuheilautus (60 sekuntia)
  • Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
  • anna käsien maata alavatsan päällä ja lähde lempeästi työntämään kuulaa liikkeelle lantiolla. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Jahka kuula on saatu liikkeelle lähde muodostamaan kuulalla J-kirjaimen muotoista liikettä niin että suora osio on vartalon edessä, kuulan ei tarvi nousta rintaa korkeammalle ja jalkojen välissä kuula tekee j:n pienen koukun. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
  • Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.
2. Sivutaivutus oikealle (45 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula oikeaan käteen.
  • Lähde taivuttamaan oikealle puolelle niin että kuula kulkee nuollen oikean puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.
3. Askelkyykky vuorojaloin (60 sekuntia)
  • voit ottaa mukaan kuulan tai tehdä ilman kuulaa. Jos kuula mukana, ota sarviote kuulasta (peukalot lävitse kahvasta ulkoa sisälle kuulan ollessa edessäsi) ja käännä kuulan pohja kohti kattoa, pidä kuula rintasi lähellä.
  • Astu vuorotellen eteen, varpaat, polvet ja lantio osoittaa samaan suuntaan koko ajan ja jalkojen välissä on pieni raide. Ylävartalo pysyy pystyssä eikä taitu liikkeen mukana. Joka toinen oikealle puolen, joka toinen vasemmalle.
4.  Sivutaivutus vasemmalle (45 sekuntia)
  • Laita jalat yhteen ja ota kuula vasempaan käteen.
  • Lähde taivuttamaan vasemmalle puolelle niin että kuula kulkee nuollen vasemman puolen jalkaa. Taivuta niin pitkälle kuin tuntuu hyvälle ja nouse ylös. Tuo vartalo tullessasi hieman keskilinjan ylitse ennen kuin lähdet uuteen taivutukseen.

5. Kyykky tuella pareittain tai syväkyykky yksin (60 sekuntia)
  • Ota itsellesi sopiva haara-asento, jos teet kaksin reeniä, otatte molemmat kuulan kahvasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja nojaatte taaksepäin (luotatte, että kaveri tekee samoin, niin ette kaadu).
  • Lähtekää kyykkäämään samassa tahdissa, polvet, varpaat samaan suuntaan. Kun tulette ylös, vaihdatte käden. 
  • Jos teet yksin, anna kuulan roikkua käsiesi varassa ja kyykkää alas, polvet, varpaat samaan suuntaan.
6. Pystypunnerrus (45 sekuntia)
  • Ota kuulasta kiinni niin että kuula osoittaa taivasta kohti. Lähtötilanteessa kuula on rintakehän korkeudella.
  •  Työnnä kuula suorille käsille (älä yliojenna) rivakasti ja tuo jarruttamalla alas rintakehän korkeudelle.
7. Etuheilautus käden vaihdolla (60 sekuntia)
  • Ota ns. normiote kuulasta (eli normaalisti kahvasta kiinni).
  • Ota toisella kädellä kiinni kuulasta. Muista, että lantio tekee työn, kädet ainoastaan pitävät kuulaa. Liike lähtee siis täysin keskivartalosta. Polvilla voi joustaa, mutta ei ole pakko. Vie kuula jalkojen väliin peukalo edellä ja ylöspäin noustessa nosta peukku ylöspäin. Muista ottaa kuula lantiolla vastaan myös alhaalla äläkä anna sen tökätä.
  • Liike tehdään omaan tahtiin, hengitys voi olla alastullessa vetää sisään ja ylös mennessä puhaltaa ulos.
 8. Free style! (45 sekuntia)
  • Valitse mikä tahansa patterin liike (esim. suorin jaloin maastaveto) tai tanssi silmät kiinni niin kuin kukaan ei katsoisi ja NAUTI!
Tauko ja sama uusiks - se on hänessään! Taputa itseäsi olkapäille ja lähde kevyiden venytysten kautta saunaan :)

kuntoiluterveisin,
Katja

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tuntituuraajana ja energiaryöppy!

Olin eilen yliopistolla tuuraamassa kuulatunnilla hyvää ystävääni, jonka syysflunssa oli yllättänyt. Täytyy kyllä myöntää että vaikka tuuraus ei ollut ensimmäinen laatuaan oli taas mahtavaa olla opiskelijoiden keskuudessa! Jotenkin se vilpitön ilo ja riemu on niin käsinkosketeltavissa kun olla ja vaan voi :) Verrattuna omaan kuulatuntiini, ohjattavia on hyvin paljon enemmän tunnilla, joka tekee oman haasteensa tunnin ohjaamiseen. Pidän itse tarkasti huolta, että liikkeet tehdään ensisijaisesti turvallisella ja vasta sitten täydellisellä tekniikalla. Omasta mielestäni ryhmäliikuntatunnilla on ensikertalaiselle turha alkaa opettan montaa eri kohtaa liikkeestä jota hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Näin keskitytään ensiksi niihin mitkä on kehon turvallisuuden kannalta tärkeät asiat ottaa huomioon ja jatketaan sitten seuraavalla kerralla kohti täydellisempää tekniikkaa.

Eilisillä opiskelijoilla oli jo varsin hyvä tekniikka, MoveMe:n Taina on siis tehnyt hyvää työtä! Ja taatusti myös opiskelijat ovat harrastaneet liikuntaa saadakseen kehonsa toimimaan. Yksi iso asia on myös se, että koska suurin osa tuntilaisista oli melko nuoria, heillä oli myös liikeradat täysin auki. Oli upeaa seurata kun tehtiin avioero-liikettä (pareittain kuulasta kiinni vastakkaisilla käsillä ja kyykätään nojaamalla taaksepäin) että useampi kuin yksi pari teki kyykyn niin että melkein piti kaivaa kuoppa takamukselle kun se meni niin alas! WAU!

Viime kerralla hauskuutin oppilaita kauppakassi-liikkeellä, otettiin mielikuvamatka kauppaan perjantai-iltana, mitäs sieltä opiskelijoiden kassista löytyy. Ei, ei tonnikalaa ja makaroonia vaan sipsiä, kaljaa, siideriä, karkkia - eikun... ei tietenkään! Mutta olkoot kassissa mitä tahansa, hyvin se heilui ja niin heilui tälläkin kertaa. Ajatuksissamme siirsimme auton kauimmaiseen nurkkaan parkkipaikalla ja heilutimme iloisesti kassia matkalla takaisin autolle... toisella kierroksella olikin mielikuvissa jo sunnuntai ja tyhjät pantit painoi kasseissa saman verran mitä perjantaina kaupasta tullessa. Mielikuva tehosi hyvin ohjattaviin ja monelta karkasi pieni naurahduskin, loistavaa, ei treenauksen pidäkkään olla aina niin vakavaa.

Tälle kerralle otin ohjelmaani yhdeksi liikkeeksi niin kutsutun free stylen. Ehdotin opiskelijoille, että tämä viimeinen minuutin pätkä vedetäänkin tanssia perjantain kunniaksi siihen malliin että silmät kiinni ja tanssikaa niin kuin kukaan ei katselisi teitä. Tämä liike osoittautui omalla tunnillani hitiksi, ohjattavat oli ihan innoissaan tästä liikkeestä, mutta yllättäen yliopiston oppilaat oli hieman hämillään että mitä tässä nyt sitten pitää tehdä. Voitko neuvoa jonkun liikkeen mitä tässä pitää tehdä. Sanoin, että liikkeeksi voi ottaa minkä tahansa tänään tehdyn liikkeen ja kun vielä tuntui että mitä mää nyt teen, niin ehdotin suorin jaloin maastavetoa. Voin sanoa että 2/3 teki tiukasti suorin jaloin maastavetoa. Treenin loputtua analysoin toisen jumpan ohjaajan kanssa pukukopissa tätä ilmiötä ja mietimme, että oliko opiskelijoilla pelko heittäytyä? Pakko pitää kontrollista kiinni siinä missä oman tuntini jumpparit irrotteli ihan innoissaan? En tiedä, mutta palautteesta päätellen opiskelijat tykkäsivät siitä huolimatta tunnista ja minä sain heiltä mielettömän energiaryöpyn, juuri semmosen että voisi hypätä vaikka kuuhun asti.

Nyt tuli jo niin pitkä tarina, että jätän sen ohjelman lisäämisen seuraavaan bloggaukseen :) Huomenna vietetään isänpäivää, muistakaahan isäänne ja isoisiänne jos vain mahdollista. Ei ne odota kuuta taivaalta, mutta haluaa taatusti nähdä omat lapsensa ja lapsenlapsensa.

Kuntoiluterveisin,
Katja

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kroppa yrittää kertoa jotain, kuulenko oikein?

Viikonloppuna kyllä haravoitiin - tai ainakin lauantaina, hetken aikaa. Sen verran, että sain lämmön pintaan ja mukavaa kiertoliikettä vartalolle. Sunnuntaina olikin sitten kutsuilua, joten valoisa aika hyvin pitkälle viettyi mukavasti niiden merkeissä. Haravointi ei kuitenkaan avannut paikkoja kuten toivoin... niska jumittelee vuoroin oikeelta, vuoroin vasemmalta. Se ei tykkää ollenkaan, enkä minäkään. Perjantaina jo laitoin viestiä luottohierojalleni että katotaan mulle aikaa heti kun sopii ja maanantaina saatiin sovittua aika keskiviikolle (eli tälle päivälle) onneksi. Epäkäs-lihas on niin jumissa että vihloo korvaan asti :( Turha siihen on napsia särkylääkettä - isäntä yritti hieroa ja varmaan saikin vähän verta kiertämään, mutta ei riittävästi. Tänään sitten hieroja antoi kyytiä. Ranka oli todella juminen ja useampi lukko napsahti - sellainen se on se mun tukiranka, menee helposti lukkoon, mutta yleensä myös aukee helposti. Sain hierojalta kotiluettavaksi Anatomy Trains - hitsi mikä kirja! Nopeilla silmäyksillä luulen, että ostan itselleni oman painoksen :)

Hierontahan on lihaksille kuin treeni... joten tämän ehtoon kahvakuula ohjaus ei sopinut täydellisesti ohjelmaani, mutta joskus on vaan näin tehtävä. Kylmäpussi niskassa kirjottelen tätä kirjoitusta ja uskon vakaasti että kyllä trapezius kohta hellittää. Sain sovittua jo maanantaille uuden ajan, onneksi, tuskin tämä yhdellä kerralla katoaa.

Eilen kävin muuten ohjaamassa vieraalla salilla ekaa kertaa asiakkaalleni kuntosaliohjelmaa. Sain ihanaa palautetta ohjelmasta sekä ohjauksesta! Liikkeet olivat samankaltaisia mitä fysioterapeutti oli aikanaan hänelle myös ohjannut. Riku Aalto kirjoittikin tänään omassa blogissaan aiheesta. Olen itse käyttänyt fysioterapeutin palveluita jo melko nuoresta lähtien ja mielestäni omaan ikääni nähden melko paljon. Mutta vasta tämä Rikun kirjoitus sai minut tajuamaan jotain mitä en ole koskaan ajatellut noin. Jotenkaan en ole koskaan mieltänyt fyskaria liikunta-alan ammattilaiseksi. En tiedä miksi. Jotkut fyskarit on kyllä antaneet minulle erilaisia kuntoutusohjelmia ja -liikkeitä, joista on kyllä ollut apua. En tiedä yhtään mitä fysioterapeuttien koulutukseen ylipäänsä kuuluu, pitäisi ottaa ehkä selville, niin ensi kerralla osaisin vähän hahmottaa miltä pohjalta fyskari niitä ohjeita minulle antaa. Seuraava lähete on jo odottamassa ollut kuukauden päivät, en ole saanut aikaiseksi varata vielä aikaa. Nilkassa oleva ala-nivel on hieman löysä ja pitäisi katsoa voiko sitä jotenkin parantaa ja miten uudet Vivo barefoot-kengät minua auttavat/estävät.

Jaahas, takka on palamassa, sauna sytytettynä - taidan käydä ottamassa muutaman erän isännän kanssa pöytätennistä ennen saunaa. Liikunnan iloa kaikille, nauttikaahan raittiista ilmasta!

Kuntoiluterveisin,
Katja

lauantai 3. marraskuuta 2012

Positiivista energiaa

Tuntuuko siltä, että syksy ja pimeä vie voimasi täysin? Tuntuuko ettei millään jaksaisi lähteä harrastamaan liikuntaa sohvan, telkkarin ja takan äärestä? Tunne on taatusti yleistä monelle, mutta ei pidä antaa periksi! Kolmisen vuotta sitten sairastuin itse vakavaan työuupumukseen - joo, hyvin tuttu polku täydellisyyden tavoittelijoille... Mulla onneksi uupumus rajoittui tasan sinne työmaalle, olin kyllä väsynyt, todella väsynyt, mutta työpaikalle meno aiheutti minulle fyysisiä oireita: keuhkot painui kasaan, syke nousi, ahdisti. No miten siitä sitten noustiin? Upean työterveyshuollon sekä arkiliikunnan avulla. Ohjeena oli tee sitä mikä tuntuu hyvälle, mikä antaa sinulle positiivista mieltä. Liikuntaan kannustettiin, mutta suositeltiin ettei tehtäisi mitään tehorääkkiä. Näinhän se on, keho ei jaksa montaa stressiä yhtäaikaa.

Niin kului minun lokakuuni kolme vuotta sitten. Nukuin tuhannesti, mutta ulkoilin joka päivä ja tein arkiaskareita. Haravoin meidän uuden rintamamieskodin pihaa vähintään kolmena päivänä viikossa :) Juu, en joka kerta kokonaan, mutta vähän sieltä, toisella kertaa täältä. Suosta noustiin 5 viikon teholevon ja maltillisen liikunnan seurauksena ja takaisin ei ole tarvinnut palata - ainakaan toistaiseksi. Tämä kokemus on myös yksi syy miksi päädyin lähtemään uudelleen kouluttamaan itseäni Personal Traineriksi, asiakkaan samankaltaisissa kokemuksissa uskon, että omasta kokemuksestani on hyötyä myös asiakkaalle.

Haravointi on muuten upeaa hyötyliikuntaa joka ei nosta sykettä taivaisiin, mutta jolla saa pienen hien pintaan. Tänä syksynä pelkäsin jo että haravointi jäi vallan väliin tältä vuodelta kun lumi tuli niin aikasessa vaiheessa maahan. Pelko taisi olla turha :) sieltähän se suli...olisiko riittävän kuivaa että tänä viikonloppuna pääsisin haravoimaan. Sisällä työtään tekevälle ulkoilma on uskomattoman ihana kokemus. Sen vuoksi olen äärimmäisen onnellinen saadessani touhuta pihahommia kotona, mutta myös osallistuessani ulkona oleviin liikuntatapahtumiin. Eilen esimerkiksi osallistuin pihalla olevaan kahvakuula tuntiin. Se on pihalla läpi vuoden! Välillä sataa välillä paistaa, pakkastakin on ja jos on liikaa niin silloin ei olla pihalla. Mikä on ihanampi tapa aloittaa päivä kun liikkumalla heti aamusta. Päivä saa täysin erilaisen rytmin, eikä tarvitse illalla pohtia että voi kun tästä sohvalta ei tarvisi liikahtaa mihinkään.

Noh, aina se aamuliikkuminen ei onnistu, ei minullakaan. Helpointa on tietysti suunnitella omat harrastuksensa heti töiden jälkeen tapahtuvaksi (ellei ennen onnistu), sillä tavoin niihin on miellyttävintä lähteä. Suosittelen kyllä niitä poikkeuksiakin tekemään. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että vaikka olisi ollut miten huono päivä, niin kyllä liikunnasta vaan saa äärettömästi positiivista energiaa mikä muuttaa huonon hyväksi. Ja kun liikunnan ottaa tavaksi, siitä tulee positiivinen kierre mitä haluaa jatkaa ja jatkaa. Vai onko teille koskaan käynyt niin kun innostutte jostain asiasta, ette haluaisi lopettaa sitä millään? Itsellä pilates ja kuulailu on semmosia, mitä tekisi mieli jatkaa vielä kotona reenien jälkeenkin, ihana oppia uusia liikkeitä tai huomata miten hallitsee kehoa paremmin kun aiemmin. Eilisen tunnin oppi oli mulle vaikea kyykky, aina tulee varottua kun polvet on mitä on... no sehän meni alemmas kun koskaan, ihan vahingossa, ehkä niistä kyykyistä ja askelkyykyistä on sitten ollut apua, mä alan luottaan polviini ihan erilailla.

Nautitaanhan ihanasta viikonlopusta, ajasta joka meillä on antaa läheisillemme. Tänään pyhäinmiesten päivänä muistelemme myös niitä ketkä ei ole enää keskuudessamme. Toivon senkin antavan riittävästi puhtia ja voimaa tarttua hetkeen semmoisena kuin se on. Elämä on tässä ja nyt - pidetään huolta läheisistämme ja ennen kaikkea itsestämme. Jos haluat antaa läheisellesi enemmän energiaa, voit ottaa yhteyttä minuun, mikä ihana joululahja onkaan antaa läheiselle esimerkiksi kuntosaliohjaus tai -ohjelma lahjaksi. Autan mielelläni sinua ja läheisiäsi :)

Kuntoiluterveisin,
Katja