sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Rukan hiihtokoulussa

Reissuun sisältyi tällä kertaa laskuvälineet, joten nyt oli oiva hetki tarttua härkää sarvista ja lähteä koittamaan lautailua. Muutama vuosi takaperin kaverini on auttanut minua lautailun ihmeisiin, mutta aikaa on kulunut sen verran, että juurikaan siitä ei muistunut mieleen (muuta kun 80-luvun pelin ski or die tunnari :D). Näin oli selvää, että varaan hiihdon opettajan. Hetken keskusteltuamme, totesimme että kaikki kolme haluamme tunnille. Olimme jo torstaina kyselleet varovasti hiihtokoulusta että olisiko siellä tilaa meille ja vastaus oli kyllä on.

Tästä alkoi, vuokraamosta lautailukamppeet.
Perjantaina itsenäisyyspäivän kunniaksi otimme vuokraamosta laudat ja lähdimme rohkeasti tunnille (niin tai siis kaksoistunnille, 1 h 40 min). Hiihtokoulun vastaanotolta olivat meitä sen verran varotelleet, että voi olla ettemme pääse harjoittelurinnettä kauemmaksi tällä ensimmäisellä kertaa. Tapaamispisteellä Juuso oli iloisena meitä ottamassa vastaan. Sanottiin morot ja lähdettiin koittaan perusasioita harjoittelurinteen juurelle. Perusasioina selviteltiin aluksi mikä jalka edellä lasketaan, miten siteet laitetaan kiinni, miten laudalla liu'utaan ja miten käännetään lauta paikallaan ollessa.

Aika ennen tuntia, samee kuva on ihan sopiva, ei näy ilmeet... tais vähän jännittää.
Sen jälkeen mentiin Kuru-rinteen alaosaan kokeileen liukumista ja kääntymistä yhteen suuntaan. Tämä sujui hyvin, jonka jälkeen Juuso istutti meidät hissiin ja ei kun kohti Kuru-rinnettä. Hissipoika ei ollut oikein hereillä siinä kohtaa eikä hidastanut hissiä, eka pari pääsi hyvin tuolihissiin ja niin pääsi toinenkin... vasta siinä kohtaa kun myös toinen pari oli hississä hissipoika heräsi ja kysyi mitä? No jaa, se meni jo, meinaan se hetki kun olisit voinut hidastaa hissiä kun on ensikertalaisia tulossa kyytiin.
Kururinteen ylhäällä ekaa kertaa laudalla. Tästä se lähtee, tai ainakin jotain lähtee!

Tavotteena oli ensin päästä hissistä pois: paino etujalalle, lauta suoraan (ei poikittain) ja liukua pois hissistä. Ekaksi pitää kertoa, kukaan meistä ei kaatunut, minä kyllä yritin - laittamalla sen laudan poikittain. Muutama potkupomppu ja muistin, lauta suoraan ja liu'uin kauniisti pois hissin tieltä. No niin, ens kerralla muistan. Seuraava harjoite oli laittaa takaside kiinni ja nousta ylös. Etuperin nouseminen oli ainakin tällä reissulla minulle täysin utopistinen tavote, joten alkuun Juuso nosti aina pyllähdyksen jälkeen minut ylös. Aluksi oli tavotteena harjoitella jarruttamista, juuri sitä mitä suksilla laskiessa inhoan kun lautailijat tekee: lanata rinteestä jää näkyviin. Nyt kun itse olin laudan kyydissä, ymmärsin miksi sitä tehdään. Yritin kohteliaasti lanata rinteen reunassa ja se sujui kohtuullisesti.

Kaverin kuva, minä jo etualalla lanailemassa.
Jahka olimme lananneet jyrkemmän osan alas, seuraava harjoite olikin lähteä tekemään käännöksiä rinteen tasasemmalla osalla. Ensin takakantin puolelta ja sen jälkeen etukantin puolelta ja sitten yhdistää niitä. Tömps! Tömps! ja vielä kerran Tömps!  Tässä kohtaa maan vetovoima tuli hyvinkin tutuksi. Tosin, onnistuin kaatumaan joka kerta niin ettei sattunut mihinkään. Juuso kyllä muistutti kaatumisesta, että ensin takapuoli alas ja sen jälkeen voi kaatua, näin ei satu niin paljoa. Oli jotenkin ihana huomata, että ainakin osaan kaatua tosi hyvin! No osasin minä muutakin. Aluksi olin valinnut oikean jalan eteen, mutta en ole ihan varma vielä tänäänkään olisiko vasen sittenkin minulle luontevampi, pitää kokeilla useamman laskun ajan. Ai niin, tässä kohtaa muistin tai opin nousemaan ylös itsenäisesti selkä rinteeseen päin ja siitä kääntämään etujalan eteen.

Kururinteessä on tunneli missä monet laskevat melko lujaa pitkän tasaisemman osan jälkeen ettei vauhti lopu kesken. Aloittelijalle oli monesti jännittävää kun toiset ohittivat turhan läheltä. Kun itse ei hallitse välinettään täysin ja olen melko varma että sen myös näkee kun toisen meno on hapuilevaa, ei missään nimessä kannata ohittaa liian läheltä. Tämä luo oikeasti vaaratilanteen! Tasaisemman osan hurjapäiden ohitukset meinasi saada kiukun kohoamaan. Tässäkin kohtaa aivan loistava hiihdonopettajamme Juuso osasi rauhoittaa tilanteen toteamalla, kyllä se meni turhan läheltä ohitse. Kruununa aloittelijalle vielä joku pikkukilli laski ohitse ja rallatteli minulle njää, njää, njää. Voi taivas! Tässä kohtaa hoin itselleni samaa mantraa mitä omille ohjattavilleni ja asiakkailleni hoen: opitko itse ajamaan pyörällä ensimmäisellä kokeilulla? Jos opit, sitten voit olettaa että opit tekemään myös tämän ensimmäisellä kokeilulla. Oppiminen on monen toiston tulos. Se kuinka monen, se jää nähtäväksi.

Mari lanausharjoituksessa.
Tunneli oli jännittävä kohta, mutta ensimmäisellä kierroksella siinä ei tapahtunut mitään merkityksellistä. Myöhemmin kun laskin itsenäisesti jäin kyllä siihen turvaverkkoon kiinni, mutta ei siitä sen enempää tässä. Viimeinen osuus rinteestä on hieman jyrkempää taas, joten alkuun lanailua ja loppuun käännöksien harjoittelua ja tadaa! Saatiin kulutettua koko 100 minuuttinen tähän laskuun. Tässä kohtaa vertailun vuoksi, kun lasken suksilla saman rinteen, minulla menee siihen noin kolme minuuttia. Toisaalta tässä opeteltiin ja suksilla mennessä vaan mennään (ja väistellään aloittelijoita). Sitten oli loppukiitoksien vuoro ja suosittelut mitä seuraavaksi. Omat jalat oli sen verran hapoilla että hiihdonopettaja suositteli että voi olla hyvä idea pitää taukoa tai vaihtaa vermeet suksiin loppupäiväksi. Mutta enhän minä nyt niin helpolla luovuta! Kokeilen vielä yhden laskun samaa rinnettä ja katsotaan miten pärjään itsekseni. Jos en pärjää, otan laudan käteeni ja kävelen alas hetken matkaa. Tunnin lopuksi kysyin vielä meidän ohjaajalta Juusolta että jatkaako hän vielä tämän kokemuksen jälkeen hiihdonopettajana - lupasi jatkaa. Eli emme onnistuneet lannistamaan häntä :)

Itsenäinen lasku sujui hyvin, tosin jalat olivat vahvasti sitä mieltä että nyt on vaihdettava sukset jalkaan. Ai kauanko siihen itsenäiseen laskuun meni? No varmaan semmoset 15-20 minuuttia. Omia huomioita laskusta ja oppimisesta oli että etukantti on minulle hankalampi kuin takakantti. Sen lisäksi tuo etujalka on vielä kysymysmerkki ja vaatii lisää laskemista. Painon vaihdossa huomasin luottavani liikaa yläkroppaan (kuten esimerkiksi ratsastamisessa), lautailussa se ei valitettavasti vielä riitä. Kenelle suosittelisin? Aivan kaikille! Vaikka olisit jo kokenut laskija, aina saat jotain lisävinkkejä tunnilta. Kokeneemman ei välttämättä tarvitse ottaa tuplatuntia, voi ottaa myös lyhyemmän tunnin. Samalle tunnille suositellaan samantasoisia laskijoita, näin kaikki saa parhaimman hyödyn tunnista.

Ai niin vielä hissipäivitys, tokalla nousulla laudalla menin yksin hissiin, ilman hidastusta ja sen lisäksi minulle törkättiin edessä menneiltä laskijoilta jäänyt suksi käteen. Ylhäällä olikin jännää nakata suksi pois kädestä ja keskittyä liukuun laudalla pois hissin alta. Turhaan jännitin, kaikki sujui mallikkaasti.

Siinä tohakassa en ehtinyt ottaa kuvaa meidän ohjaajasta, mut seuraavana päivänä salanappasin kuvan Juusosta. Tässä on myös todiste, rohkeasti hän jatkoi ohjauksia, siitä plussaa :)
Kiitos Rukan hiihtokoululle ja Juusolle elämyksellisestä lautaopetuksesta. Tästä jäi paljon tarinoita muisteltavaksi kotimatkalle.

lautailuterkuin,
Katja



 

Perinteinen Rukan itsenäisyyspäivän retki

Suomi täytti taas vuoden! Ja minä olin perinteiseen tapaan vastaanottamassa sitä hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa Kuusamossa Rukalla. 2000-luvulla olen viettänyt itsenäisyyspäiviä enemmän Rukalla kuin missään muualla. Muutama välivuosi on ollut ja aina pohdin pitäisikö ensi vuosi olla kotosalla kunnes valtava polte iskee viimeistään lokakuussa, pakko päästä rinteeseen!

Näitä rinteitä ei ole tullut laskettua viime aikoina :)
Joulukuun alun tunnelmat Rukalla on rauhalliset, vaikka tosin ensimmäisiä sesonkiviikonloppua siellä jo vietetäänkin. Valoisaa päivän aika on vain hieman yli kolme tuntia per päivä. Onneksi sentään rinteet on hyvin valaistut, joten pimeys ei niinkään haittaa laskemista.

Vaikka päivä on lyhyt, rinteet on erinomaisesti valaistut.
Lähdin matkaan torstaina aamuyöstä yhden jälkeen Valkeakoskelta, koukkasin Tampereelta matkaseurueen mukaan ja matka kohti Kuusamoa sai alkaa. Olimme ponganneet kaverin kanssa edullisen matkan tänä vuonna Rukalle, sisältäen laskuvälineet sekä hotellin, joten tänä vuonna pystyimme pienentämään matkavarustusta oleellisesti. Tai näinhän sitä luulisi... muutama päivä rinteessä ja neljän hengen tavarat mahtuivat nippa nappa farmariauton takaluukkuun. Se on se tuttu lause, varmuuden vuoksi. No joka tapauksessa, matka sujui hyvin pohjoiseen, muuta liikennettä ei juurikaan ollut, joten rauhassa saatiin ajella. Yöllä ajaessa on hyvä pitää taukoja reippaasti ettei käy unettamaan (ainakaan kuskia). Itsellä on sen verran hyvät unen lahjat, että saman tein kun hyppäsin ratin takaa pois vaivuin uneen ja nukuin sen aikaa että olin taas pirteänä jatkamassa loppumatkan ajajana. Omaan ehkä turhan konservatiivisen päivärytmin, koska minua hämmensi seurata miksi ihmeessä Kuopion huoltoasemalla on puoli kuuden pintaan teinejä halailemassa toisiaan... Parempi tietysti halailla kun tapella.

Kuusamoon tullessa, saimme hotellihuoneet käyttöömme välittömästi, joten ei muuta kuin laskukamat niskaan ja kohti Rukan rinteitä. Vuokrattiin välineet Headiltä



, ostettiin 3 päivän laskuliput ja ei kun laskemaan. Aivan parasta! Ensimmäiset käännökset, vauhti poskipäillä, raitis ulkoilma - voiko enempää toivoa? Valvotun yön jälkeen ei montaa tuntia jaksettu tahkota, joten laskujen jälkeen pikainen päivällinen Coloradossa ja hotellille saunaan.
Yksi matkaan lähtijöistä hiihteli murtsikkaa, siksi vain kolme kypärää. Ehdoton varuste, joka näyttää yleistyneen rinteissä hyvin.

Ensimmäisen päivän raikas tuuli takasi kuivan ihon, jota saikin rasvailla huolella. Nyt jos teille on käynyt samalla lailla, kannattaa tutkailla joululahjaideat täältä, vaikka ihan itsellesikin ;) Ainakin oma ihoni reagoi talven tuloon muuttumalla kuivakaksi. Valvottu yö, raitis ulkoilma viimeisteltynä saunalla toi nukkumatin melko nopeaan meidän huoneeseen. Hotellin sänky oli minulle sopiva ja sain nukuttua kuin tukki siinä kaikki yöt.
Maisemakuvaa hotellilta lähtöaamuna -27.

Lisää laskutarinaa tulossa vielä seuraavaan bloggaukseen Rukan hiihtokoulusta. Stay tuned :)

laskuterkuin,
Katja
 

torstai 28. marraskuuta 2013

Kuntoa Elämään joululahjavinkit

Muiden innoittamana päätin kerätä muutaman joululahjavinkin teille arvon blogin lukijat. Tarjoukset ovat voimassa välittömästi ja jatkuvat jouluaattoon asti koodisanalla: Katjan joululahja. Nyt siis kannattaa kirjautua blogini lukijaksi ja vinkata tästä kaverillesikin... jos et itse käytä, voit aina hankkia joululahjan läheisellesi.

Kuntoa Elämään eli minun Personal Training paketeista -10%. Käy tutustumassa verkkosivuihini www.kuntoaelamaan.fi ja ota rohkeasti yhteyttä. Paketteja voi hankkia rajoittamattoman määrän ja niitä voi ostaa myös lahjaksi. Huomaathan, että myös ryhmäohjauksista on mahdollista saada alennus. Kuntoa Elämään toimii Pirkanmaan alueella.
Kuntoa Elämään ja treeni reippaassa pakkaskelissä.

Studio Kristinan palveluista (poislukien ripsien pidennykset ja huollot) -10%. Studio Kristina toimii Pirkkalan ja Lempäälän rajamailla, tunnelmallisessa pienessä hirsimökissä. Elämän muutoksen yhteydessä on oiva mahdollisuus testata myös kavitaatiohoitoa tai ainakin palkita itsensä hyvin tehdystä työstä ihanalla timanttikasvohoidolla. Kristina on hoitanut minun ripsiä pidemmän aikaa, maaseudun rauhaan tullessa mieli rauhoittuu automaattisesti. Voin lämpimästi suositella Kristinan hoitoja.

Urheiluhieroja Kristiina Keulan palveluista -10%. Olen käyttänyt Kristiinan palveluita lähes 10 vuotta, nykyään niitä on mahdollista saada myös Valkeakoskella. Kristiina on laillistettu urheiluhieroja, mutta tekee myös perinteistä hierontaa. Treenien välissä on hyvä myös huoltaa omaa kroppaa ja mikä sen ihanampaa kuin ammattitaitoinen hieronta.
Hierontaa, kuva lainassa täältä.

X-method valmennuksesta -10%. Tästä juuri bloggasin kokemuksia, lue lisää täältä. Ota yhteyttä suoraan Tuomas Virtaseen.

Fitra julkaisee joulukuun alussa upean Treenaa terve ja trimmi vatsa-kirjan. Kirjassa tutustutaan vatsan alueen anatomiaan ja lihasten toimintaan unohtamatta ruokavaliota sekä kattavaa liikepankkia. Minun kauttani tilatessa, tarjoan kirjan teille hintaan 20 €/kpl. Kirja on loistava lahjaidea niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekkin treenaajalle, miksei myös ammattilaisille. Tästä kirjasta saat uusia ideoita vatsalihasten treenaamiseen!


Vielä on mahdollista shoppailla PartyLiten verkkokaupassani. Lahjakoodi ei ole voimassa täällä, mutta loistavia lahjaideoita löytyy myös täältä.

joululahjaterveisin,
Katja



 

X-method demotunnilla

Maanantaina oli vuorossa X-method demotunti. Paikallisella kuntosalilla oli mahdollisuus ilmaiseen näytetuntiin ja koska en netistä etsimälläkään löytänyt paljoakaan tietoa mitä se on, päätin tarttua tilaisuuteen ja koittaa. Onnistuin saamaan ajan Tuomakselle, jota en etukäteen tiennyt, eikä hänkään minua, joten tapaamiseen oli helppo lähteä ilman suurempia paineita tai odotuksia.

Tuomas selitti lyhyesti normaalitunnin eron tämän kertaiseen demokolmevarttiseen: normaalisti tehdään aluksi 20 minuuttia pyörällä polkua nousevalla teholla. Tavoitteena olisi lisätä 2 minuutin välein pykälällä kuormaa, mutta varsinkin aluksi vähän maltillisemmin ja kokeilla mikä toimii omalle keholle. Demotunnissa poljin 15 minuuttia (tämän alle siis kävelin salille n. 20 minuutin matkan) ja nostin tehoa 4 kertaa. Oman kokemukseni mukaan n. 8 minuutin kohdalla hikihanat aukesi ja pääsimme mukavasti vauhtikestävyyden puolelle, myös sykkeiden muodossa. Koska olin ekaa kertaa, päätin hieman varoa että voimaa riittäisi koko tunnille, sen vuoksi viimeiset kerrat jätin nostamatta tehoa, ettei jalat hapotu.

Tästä matka jatkui hörpyn kautta voimaosuuteen, joka myöskin demotunnissa oli lyhennetty 20 minuutista 15 minuuttiin. Minun tunnissani oli ensin etukyykkyjä 4 sarjaa 5 toistoa minuutin palautuksilla. Sen jälkeen vauhtipunnerrus samalla rytmityksellä. Päädyin tekeen kyykyt 20 kg tangolla alkuun ja sitten lisättiin 25 kg (30 kg olisi ollut sopivampi, mutta ranteet ei jaksaneet pitää enempää). Vauhtipunnerrukset aloitettiin 15 kg ja lopetettiin 18 kg. Luultavasti tähänkin olisi mahdollista lisätä painoja heti enemmän, mutta eihän nyt ekalla kerralla 😉

Etukyykkyyn lähdössä, melko varovaiset painot, onnettomat ranteet.

Seuraavaksi vuorossa oli 15 minuutin kunto-osio, mikä piti minulla sisällään laskevan sarjan ensin soutulaitteella, sitten kahvakuulalla etuheilautuksia, etunojapunnerrukset ja askelkyykyt. Vaikka oma soututekniikkani on melko säästäväinen, ohjaaja kehoitti heti alkuunsa rauhottaan tahtia ja ottamaan pidempiä vetoja. Tämä auttoi siihen että sain yhdellä vedolla pidemmän matkan etenemisen. Tuomas kysyi minulta olenko tehnyt kahvakuulalla etuheilautuksia... kerroin tehneeni. Kysyi, minkä kokoisella kuulalla tekisin liikkeet... huikkasin, että 20 kg. Voin kertoa, Tuomaksen ilme oli melko häkeltynyt, kuittasi kuitenkin perään, tuon sulle 16 kg kuulan kun tässä tehdään näitä muitakin liikkeitä. Asia selvä 😊

Kolmas liike oli etunojapunnerrukset. Suoritin polvet maassa tekniikalla ja kärsin jokaisella kierroksella. Punnerrukset eivät ole vahvin osaamiseni, lainkaan. Mutta kyllä mää selvisin ja pärjäsin! Tuomas tsemppasi aina vauhdin hiipuessa, vielä muutama. Pidä pieni tauko ja ota seuraavat 2 putkeen, hyvin tulee! Askelkyykkyjen määrä tässä sarjassa verrattuna etunojapunnerruksiin oli niin pieni, että niissä sai hieman lepäiltyä (jos sitä nyt levoksi voi kutsua). Syke nousi kierros kierrokselta, huolimatta siitä että toistot pieneni, oli mieltä ylentävää siirtyä askelkyykyistä sykettä nostattavaan soutuun kun syke on jo 157. No, sinnillä vaan, kyllä koneesta tehoja löytyy! Mulla meni minuutin yli... kolmas kierros oli niin lopussa että päätettiin tehdä se loppuun vaikka aika loppuikin.
Yksi X-Method ohjelmakortti, tähän voi merkata omat tuloksensa ja verrata edelliseen.

Tunnin jälkeen läähätystä, puuskutusta ja fiiliksiä. Kysyin Tuomakselta jo tunnin alussa saanko ottaa tai pyytää häntä ottamaan kuvia mun tästä tunnista, että saisin kirjoittaa tästä blogiini. Lupa heltisi ja hän tiesi lopuksi kysyä minkälaista blogia pidän. Siinä kohtaa kerroin blogini sekä omat taustani. Siinä kohtaa Tuomas oli tyytyväinen, etten kertonut aiemmin, hän sai ohjata tunnin rauhassa ilman paineita.

X-Method pähkinän kuoressa: 3 harjoittelukertaa viikossa, 2 ohjaajan ohjaamana ja yksi itsekseen. Tunti kestää tunnin ja konsepti on yllä kuvatun kaltainen. 2 kuukauden välein ohjelmaa vaihdetaan, mutta runko pysyy samankaltaisena.

Oma arvioni: Aivan ihanaa treenata kun joku toinen ohjaa! Oma kehittävä treeni pitkästä aikaa ja voin kertoa, lihakset todellakin on tuntumalla. Tiistaina pahimmat jumitukset tuntuvat rintalihaksissa ja pakaroissa. Maksimi sykkeet 179!

Kenelle suosittelen: Metodi sopii kaikille, itse kannustaisin erityisesti pitkään samankaltaisella ohjelmalla treenanneita kokeilemaan rohkeasti! Tässä taistelee itseään vastaan ja tarkotuksena parantaa mitä tahansa osaa joka harjoituskerralla.

Olkaapa muuten kuulolla blogilaiset! Tarkoituksena on lähipäivinä julkaista minun keräämä joululahjaehdotelma kokoeslma! Tarjouksia tiedossa siis blogin lukijoille... nyt korvat hörölle!

Terveisin,
Katja

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kuulakurssilla KuntoCenterissä

Hopsan saa, aika kuluu hyvässä seurassa.

Tämän vuoden isänpäivää vietettiin hieman erilaisissa merkeissä aikasempiin verraten. Auton nokka kaarsi Ideaparkkiin, ei suinkaan ostoksille vaan kahvakuula- sekä bodyweight kurssille. Kurssin vetäjänä toimi Antti Nurmi Spartanista. Kuten monessa muusakin asiassa, on erilaisia koulukuntia eli tapoja tehdä asioita ja sen vuoksi oli äärimmäisen hyödyllistä lähteä katsomaan vaihteeksi kahvakuulailua toisenlaisesta kulmasta.

Kurssille osallistuminen oli ilman muuta järkevää vaikka tänään kroppa on kuin hakattu :) Ei sitä kukaan hakannut, mutta pitkästä aikaa tuli tehtyä ns. kehittävää treeniä. Ja tämä onkin yksi asia mitä omassa treenissä olisi syytä miettiä. No, pohditaan sitä toisessa kirjoituksessa, sillä tämä on omistettu yksinomaa tämän kurssin läpikäymiseen.

Kurssi alkoi pienimuotoisella liikkuvuusharjotteilla, niin että saatiin kroppaan riittävästi lämpöä lähteä tekemään harjotteita. Eka kaksituntinen käytiin lävitse perustekniikoita kahvakuulailussa. Koska tiesin, että edessä on 4 tunnin rypistys, valkkasin pienen kuulan itselleni. 8 kg ihana pinkki kisakuula ja vähän haasteeksi 12 kg sinisen kisakuulan. Sinällään jo se oli virkistävää että tehtiin kisakuulilla. Itse käytän lähestulkoon kokonaan pieniä kuulia, joiden kanssa mm. rinnalle veto on vaan erilaisempaa kuin kisakuulalla.
Siinä on kisakuula poikineen valmiina töihin.
Alkuun tehtii kahden käden etuheilautusta ja Antti arvioi tekniikoita. Itselle on kehittynyt ns. säästävä tekniikka oletettavasti juuri ohjaajana toimimisen tueksi. Antti antoi lisävinkkejä millä saadaan ns. enemmän voimaa liikkeeseen, enemmän tehoa treeniin ja lopuksi käskyn (mitä tiesin jo odottaa) kokeilkaa kaikki ISOMMALLA kuulalla. No mitäpä siinä empimään jos kerran käsky käy, niin hyökkäsin kuin salama 34 kg harmaan ison kuulan luo ja lähdin suorittamaan. Ainoa haaste mikä minulla tulee niin ison kuulan kanssa on puristusvoima käsissä. Vaikka keskivartalo jaksaisikin, niin ei kovin pitkää sarjaa jaksa tintata menemään pelkäämättä ettei kuula tipu maahan. Jokatapauksessa, tämä oli pitkästä aikaa avaava kokemus. Nyt oikeasti loppuu sillä 8 kg kuulalla heiluttelut justiinsa! Uskoa ihmiset itseenne! Yhden käden liikkeet on toki asia erikseen, mutta heilautukset saa parhaiten tuntumaan isolla kuulalla.

Luonteva jatko oli tietysti yhden käden etuheilautus pysäytyksellä ja jatkoa high pull ups:iin. Ai mihin? Tässä malli ohjaajan tekemänä you tubessa. Tätä liikettä olen tehnyt kun olen ihan ekan kerran törmännyt kuulailuun paikallisen itsepuolustusseuran kuulatunnilla. En tosin muistanut tätä nimeä, mutta liikkeen muistin. High pull upsilla saa aika mukavasti vahvistettua yläselän lihaksia, suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan treeniin. Tästä matka jatkuikin iloisesti rinnalle vetoihin ja kyykkyihin. Huomion arvoinen varoituksen sana tässä kohtaa, kun teet rinnalle vetoa kahdella kuulalla on äärimmäisen tärkeää että räkkiasennossa sormet osottavat kohti kattoa, muuten sormet voivat jäädä kahden kuulan väliin puristukseen.

Tainan malliesimerkki kahdella kuulalla rinnallevedon loppuasennosta. Huomaa kunnon haara-asento on oltava jos meinaa kuulat saada mahtumaan jalkojen väliin.

 


Meillä on menossa tässä treeni missä vuorotellen tehtiin 10 etuheilautusta, 5 yhden käden etuheilautusta molemmin puolin, 5 rinnalle vetoa molemmin puolin ja 5 syväkyykkyhyppyä pehmeästi laskeutuen.



Rinnalle veto koetaan monesti hastavaksi liikkeeksi, ei ainoastaan sen vuoksi että sitä ohjataan niin erilailla. Jälleen kerran palautetaan kysymys pohdittavaksi kehittävästä treenistä - jos haluat kehittyä kannattaa valita painavampi kuula. En muista enää millä tein rinnalle vetoa, mutta Antin mielestä tekniikka parantui voimakkaammaksi kun otin painavamman kuulan. Samoin palautettiin mieleen vahva asento, jotta voit tehdä painavilla kuulilla harjotteita, sinulla pitää olla vahva asento.
 
Siinä se on, vahvassa räkissä. Mari yrittää painaa kuulaa ihan tosissaan maahan, ei liikahdakkaan.
Jossain näillä main on hyvä todeta, että minulla on ainoastaan yksi proteiinipatukka mukana, voipi olla että tulee nälkä... Ekan kaksituntisen lopuksi kävimme vielä lävitse tuulimyllyn. Tuulimyllyä tulee tasasin väliajoin teetettyä tunneilla ja se herättä melko usein jännitystä kuulailijoissa että pystynkö hallitsemaan olkapääni. Kysymys on varsin relevantti ja kannattaa ehdottomasti tehdä aina oman kehon tuntemuksen mukaan liikkeet. Tuulimylly on varsin hyvä liike myös liikkuvuutta parantamaan. Mutta toki vaatii hallintaa. Tästäkin liikkeestä saa hyviä erilaisia variaatioita tehtyä ottamalla toisen kuulan alakäteen mukaan. Ja vaikka jättämällä yläkädestä kuulan pois kokonaan. Itselläni vasemman puolen olkapään alue/lavan alue on jotenkin heikkona, sitä pitäisi lähteä kuntouttamaan ja tuulimylly nimenomaa olisi yksi vaihtoehto, tosin pienemmällä painolla alkuun, jotta saa kuntoutettua olkapään ympärillä olevia lihaksia.
 
Tästä matka jatkui kahden kuulan tekniikoihin. Uutena tuttavuutena omeletti. Omeletti ei ihan vielä jäänyt haltuun, sitä pitää siis treenata ja pureksia ensin enemmän.
 
Sen jälkeen kehon painolla tehtäviin liikkuvuus/lihaskunto harjoitteisiin. Alkulämppärinä tehtiin kylkilankku, josta kiepsahdettiin supermiesasentoon (lankku ja toinen käsi on suoristettuna eteenpäin) siitä jatkaen suoralla kädellä koskettamaan vastakkaisen jalan varvasta, paluu supermiesasentoon ja siitä kylkilankkuun. Jep, luulot pois :) Tiukkaa settiä, tosin, erinomaisen hyvä vartalon hallinta liike. Todella monella lantio lähtee tasapainottamaan tilannetta ja keikkaa, siihen siis kannattaa keskittyä.
 
Näistä jatkettiin esimerkiksi punnerruksiin. Jos haluat kehittyä hyväksi punnertajaksi, sinun kannattaa tehdä erilaisia punnerruksia. Antin ohjeiden mukaisesti kädet on noin hartioiden leveydellä, sormet osottaa inasen ulospäin ja vartalo suorana (voi pitää aluksi polvet maassa), kyynärpäät kylkiä hipoen laskeudutaan kohti maata ja sieltä ylös. Ai helppoa? Jo muutama peräkkäinen puhdas punnerrus teki ainakin meikäläisen kropalle sellaista treeniä ettei puhettakaan että niitä nikutettaisiin esimerkiksi minuutti putkeen. Tästä on mahdollista tehdä erilaisia variaatioita, kuten lapapunnerrus, T-punnerrus, kolmiopunnerrus tai skorpionipunnerrus. Voin kertoa, skorpionipunnerrus jäi odottamaan vielä parempaa voimapäivää :)
Skorpionipunnerrus. Morjes!

Tässä alemmassa kuvassa on tutun olonen liike keho ja mieli-tunniltani... tai siis alku on, se alku osa missä rullataan ylävartalo maahan rennoksi ja kävellään käsillä kauemmaksi varpaista aina lankkuun asti. Sen jälkeen tehdään punnerrus (puhdas punnerrus tai lankku) ja siihen ne yhtäläisyydet loppuivat. Loppu tosiaan ponnistetaan käsillä pompate kohti varpaita. Jos oli riittävän leveä haara-asento niin pääsin kahdella, mutta normileveys vaati kolme pomppausta.
Tässä se Antti pomppii :)
 
No mitä minä kurssista sain, kipeiden lihasten lisäksi? Älyttömästi uutta innostusta, energiaa ja päättäväisyyttä tuoda teille hyvät asiakkaani uusia näkökulmia harjoitteluun. Muutama uusi liike tuli löydettyä sekä ennen kaikkea palautettua usko siihen että isoilla kuulilla voi harjoitella turvallisesti. Kerro minulle mitä haluat treeniltäsi saavuttaa, minä autan sinua tekemään treeni, joka vie sinua kohti tavoitettasi.
 
 
energisin kuulaterkuin,
Katja
 
 


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lyhtymelonta Näsijärvellä

Perjantaina oli vuorossa Vihurin retki: lyhtymelonta Haukisaareen. Tänä kesänä aloitettu melonta-harrastus on vielä toistaiseksi jäänyt hieman vähille. Jostain syystä keskiviikot ja torstait tuntuivat olevan varattuja, joten melonnat on jääneet tekemättä. Toissa viikolla käytiin kaverin kanssa melomassa terapiamelonta aurinkoisessa kelissä ilman tuulen virettä Tapatoralla ja takaisin, 5 km melonta ja aikaa saatiin kuluun lähes pari tuntia.

Jokatapauksessa, nyt oli vuorossa pidempi retki Haukisaareen asti (n. 8 km Kaupista ja takaisin saman verran). Ajatuksena oli lähteä valoisan aikaan, syödä eväät ja saunoa Haukisaaressa ja palata hämärän ja pimeän aikaan takaisin Vihurin vajalle. Alustavasti retken vetäjä, Ville, varmisti minulta miten luulen pärjäänkö vauhdissa vaikka mennään hieman nopeampaa tahtia. Uskoin pärjääväni ja kerroin että jos tuntuu siltä että vauhti on minulle liikaa, käännyn ympäri jo alkumatkasta. Samoin kuin jos on kovat mainingit ja tuulee niin silloin minun ei kannata lähteä matkaan, koska minulla ei ole kokemusta aallokkomelonnasta eikä pimeän melonnasta.

Ensimmäiset valmistautumiset oli tietysti triplavaatetus, 2 kuivaa vaatekertaa mukaan, yhdet päälle ja tietysti otsalamppu mukaan lyhdyksi. Etukäteen olin kysellyt sekä retken vetäjältä että Hiking Travelilta melontalyhdyistä ja lyhyesti sanottuna otsalamppu oli minulle sopivin vaihtoehto. Vesiliikennelain mukaisesti melojan valon tulee olla valkoinen, vaikkakin esimerkiksi karttaa katsoessa se saattaa häikäistä itseä. Tällä retkellä minun ei tarvinnut huolehtia navigoinnista, joten otsalamppu oli minulle sopivin. Evääksi päädyin makkaraan, koska arvelin haluavani lämpöistä saaressa kylmän energiapatukan sijaan. Ei muuta kuin vedenkestävät pussukat kajakkiin, minä kajakkiin ja matka sai alkaa.

Pääsin melomaan kärkimelojan taakse parini kanssa, mikä oli loistava paikka. Kärkimeloja kuullosteli vauhtia meidän mukaan ja näin ollen päästiin melomaan minulle sopivassa tahdissa. Ilokseni huomasin, että oma vauhti todellakin oli riittävä, välillä piti ottaa taukoa jotta melontaletka ei kasvaisi liian pitkäksi. Muutama juomatauko matkan varrella ennen Haukisaarta. Edellisillä kerroilla ongelmia aiheuttanut puutuva pakara sai myöskin opastusta. Tiukempi polkasu jalalla antaa myös pakaralle tekemistä ja näin ollen se ei pääse puutumaan. Tämä toimi! Takasin tullessa pakara ei enää puutunut. Yritin keskittyä hyödyntämään vartaloa melomisessa ja antaa käsien olla mahdollisimman pienellä osalla mukana. Ilokseni huomasin myös, että sen verran melonta on kehittynyt että pystyin melomaan melko suoraan. Ei siis tarvinnut jarruttaa toisella puolella, eikä meloa kuutta kertaa samaa puolta ja kerran toista puolta, loistavaa. Lyhyessä ajassa tässäkin on tullut siis opittua jotain.

Haukisaaressa päädyttiin että syödään ainoastaan laavulla eväät ja jatketaan matkaa hämärän tullessa takaisin niin että lähtö on hämärässä. Laavulla Ville kertasi pimeän melonnan erityispiirteitä - minua alkoi jännittämään. Kuinka pimeää järvellä tulee, entä jos tosiaankin tasapaino katoaa täysin kun horisonttia ei näe? Parista on pidettävä huolta molemmin puolin ja sovittava ensisijaisesta pelastautumistavasta jos jotain käy. Sovin parini kanssa, että minun kokemuksella jos kaatuan, tulen kajakista pihalle ja pelastaudun parin avulla takaisin kajakkiini. Pelastussuunnitelma tehty, toivottavasti ei tarvitse ottaa käytäntöön (ei tarvinnut).

Paluumatka sujuikin tunnelmallisessa pimeydessä. Ei ollut säkkipimeää, kuu antoi kauniin kuunsillan mitä pitkin saimme meloa. Valitettavasti itselläni ei ollut kameramahdollisuutta tällä kertaa, mutta melontakaveri antoi luvan julkaista blogissani hänen ottamansa kuvan, jotta näette edes pienen osan siitä mitä retki meille tarjosi.

Lyhtymelontaa Näsijärvellä 20.9.2013 Kuvan ottanut Reijo Silvonen

Yhteensä melottavaa tuli 16 km, aikaa kului n. 2.5 tuntia melontaan, kokonaan noin 5 tuntia. Vihurin majalle päästyä tunsin itseni hieman huonovointiseksi. En tiedä oliko se väsymys, jännityksen purkautuminen vai liian tiukalla ollut pelastusliivi. Jokatapauksessa kun sain pelastusliivin pois ja hetken haukattua happea ja juomaa olin taas toimintakunnossa, kajakin kuivaus, kuittaus kirjaan, kanssamelojien kiittäminen ja matka kohti kotia autolla sai alkaa. Voin kertoa, että unta ei tarvinnut kotona houkutella... lämmin suihku ja nukkumaan. Tätä ehdottomasti lisää! Siis melontaa :)

Mitä opin tällä matkalla? Pimeän melonnasta, vaatetuksesta melonnassa, vaatetuksesta taukojen ajalla, eväiden tärkeydestä (se palautusjuoma olisi ollut hyvä olla mukana autossa). Melojakavereista, heidän työstään tai harrastuksistaan ja tavoitteistaan. Pintaverkoista. Kareista. Syyspukuisesta luonnosta. Siitä, että minä uskallan hyvinkin lähteä vastaaville retkille, vauhtini riittää taatusti kunhan vain olosuhteet ovat siedettävät. Valaistuista linnuista, ei kun, ne olikin niitä lentokoneita :)

melontaterkuin,
Katja



Pyhäjärven maisemareitillä pyörällä

Pari viikkoa sitten tiistaina lähdettiin kavereiden kesken polkupyöräileen Pyhäjärven maisemareitille Tampereen Pyhäjärveä kiertämään (tai siis, ei koko järveä). Reitillä poljetaan kolmen kunnan alueilla: Tampere, Nokia ja Pirkkala. Me lähdettiin olosuhteiden ansioista kiertämään reittiä vastapäivään. Oma ajatukseni alunperin oli myötäpäivään, mutta koska yksi matkalle mielivistä henkilöistä oli tulossa kovaa vauhtia kaupungista kohti Hatanpäätä, järkeistettiin retkeä niin, että lähdettiin vastapäivään. Ja hyvä niin että järkeistettiin, ainakin itselleni sopii paremmin ottaa heti alkumatkasta ns. luulot pois ja loppumatka rullailla ennemmin kuin toisinpäin. Tämä on toki makukysymys. Reitti sinällään ei ole kovin hyvin merkattu, vaikka kaverit lounaalla vitsailivatkin että ette te mihinkään eksy kun pidätte järven koko ajan saman käden puolella. No ei eksytty ei, mutta pysyttiinkö reitillä? Suurimman osan ajasta ainakin. Onnettoman pienet siniset tarrat eivät risteysalueilla auttaneet kun jatko ei ollut selvää mihin suuntaan pitää lähteä ajamaan. Muutamissa kohdissa oli jopa valkoinen pieni nuoli tarroissa, mutta ei niistä juuri isompaa apua ollut.

Pikku pysähdys matkalla kohti Varalaa, melkonen ylämäki heti kärkeen.

Toisaalta, ylös kun menee on näkymätkin kohdillaan.

Minulla oli matkassa tietysti uusi Focukseni, mihin piti ruokiksella käydä ostamassa pyörälaukku, että saan kaiken tärkeän mukaan ilman että tarvitsee kantaa reppua selässä. Repussa nyt sinällään ei ole mitään vikaa, mutta itse ainakin hikoilen sen verran, että ei ole kiva pitää märässä selässä vielä reppuakin. Sää suosi meitä sateettomalla ja melko tuulettomalla kelillä, ainoastaan Rajasalmen sillan kohdilla oli pienoista vastatuulta, mutta sitä taitaa olla aina tuolla paikalla. Oli kivaa pyöräillä Tampereella, missä yleensä tulee pyöräiltyä vain lounaspyöräilyä keskustan alueella. Mukavia muistoja tuli matkalla mieleen kun osuttiin vanhan Likkojen Lenkin -reitin varrelle, kuinka monet kerrat siitäkin on tassuteltu iloisessa seurassa. Yksi kauneimmista pätkistä oli noin Villilän kohdalla kun päästiin metsään, satumetsään, haapoja polun molemmilla puolilla ja oli kuin kuva olisi piirretty satukirjan sivuille. Siinä kohtaa ei malttanut pysähtyä ja totesinkin että jos olisin yksin ja olisi vähänkään pimeämpää niin minua kyllä pelottaisi.

Matkaan lähdettiin tosiaan puoli viisi Hatanpään kohdalta. Rauhallista vauhti edeten tavoitteena oli pysähtyä Rajasalmen sillan kahvioon, jota kukaan ei ollut tarkastanut moneen asti se on auki. Heitin vitsillä, että kai se on mennyt kiinni 5 minuuttia ennemmin ennen kuin joudetaan paikalle. Kävi kuitenkin päin vastoin, ehdittiin 5 minuuttia ENNEN kahvion sulkeutumista paikalle, joten ei muuta kuin pikaeväät ja pihalle syömään. Rutiinit on vielä uuden pyörän kanssa selkeesti hukassa, sillä sisään mennessä otin mukaani pyörälaukun ja -kypärän, mutta pyörä jäi auki :o Onneksi kukaan ei ehtinyt siinä välissä pyörää varastaa, joten matka sai jatkua omalla pyörällä siitä eteenpäinkin.

Rajasalmen Sillan eväät.
Pirkkalasta eteenpäin olisikin ollut hyvää ja suoraa pyörätietä, mutta Pyhäjärven maisemareitti tosiaan kiemurtelee rannan tuntumassa, joten myös me kiemurtelimme siellä. Muutamassa alamäessä meinasi takapyörä lähteä alta pois johtuen pehmeästä pohjasta, mutta korkealla yläC:llä sekä hillittömällä tasapainolla pysyin pystyssä.

Arboretumin niemennokasta yhteiskuva.
Tässä kohtaa pahin on jo takanapäin, siis minulla :) Seurueen muut jäsenet jatkoivat matkaansa vielä Hatanpäältä omiin koteihinsa n. 10 km matkan verran. Arvostan! Minä sen sijaan polkaisin Linja-auto asemalle ja toivoin, että saisin rakkaan fillarini bussin sisälle kuljetukseen. No en tietenkään saanut. Joten pyörä sullottiin yksin tavaratilaan pyörimään ympäri (byäääh) ja huolestuneena Valkeakoskella kotipysäkillä tarkastin sen lävitse, mutta onneksi pyörä ei ollut saanut osumia.
Minun menopeli ja uutukainen pyörälaukku.
Tuntemukset? Matka oli yksi tämän kesän pisimpiä yhtäjaksoisia retkiä, noin 30 km ja aikaa meni 2.5 tuntia suurinpiirtein, kaloreita kului sykemittarin mukaan 1400 kcal joten taukomunkki oli erittäin paikoillaan, samoin bussin kyydissä nauttimani palautusjuoma. Istuinkyhmyt olivat tuntumalla huolimatta pyöräilyshortseistani. Ei kuitenkaan liian tuntumalla, mutta sen verran että tiesin polkeneeni. Seuraavana päivänä jalat olivat raskaat ja selkeästi pakaralihakset kireänä. Retki oli ihana ja haluan ottaa sen ehdottomasti jokavuotiseksi perinteeksi. Hyvässä seurassa viihtyy aina :)

Kilometrikisa loppuu tänään, osallistuin tänä vuonna kaverin joukkueeseen, mutta valitettavasti pyöräilykilometrejä kertyi aivan liian vähän siihen nähden mitä itse olisin tahtonut. No, ensi kesänä on mahdollisuus parantaa :)

pyöräilyterkuin,
Katja

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Haka Gymin kahvakuula ja me ollaan ihan pihalla :)

Vuoden verran olen ohjannut Haka Gymillä säännöllisesti kahvakuulatuntia. Tänä kesänä siirryttiin treenaamaan pihalle ja nyt syksyllä päätettiin jatkaa pihakuulailua. Pihalla kuulailu sopii äärimmäisen hyvin meille sisätyöläisille. On ihana hengittää raikasta ilmaa sisään ja nauttia ulkoilmasta sekä treenistä. Liian usein tilanne sisätyöläisille on se, että aamulla mennään sisälle töihin (ja istumaan), sitten jatketaan autolla kotiin (istuen) ja kotiin päästyä jatketaan tekeen treeni sisätiloihin (pahimmillaan istuen kuntosalilaitteissa) kunnes palataan kotiin sisälle, mihinkäs muualle kuin istumaan sohvalle. Lisäksi pihalla on ihanaa kun ei haittaa vaikka kuula tipahtaa maahan ja tilaa on ympärillä riittävästi, että voidaan tehdä askelkyykyt liikkumalla eteenpäin tai vaihtoehtoisesti hyppiä riehakkaasti etuheilautuksen yhteydessä eikä tarvitse pelätä että osuu toiseen tai seinään.

Kas näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin! Kuulaliikkeet ovat yksinkertaisia että ensikertalaisetkin oppivat ne :)
Kahvakuulamiehen julkaistaessa kuvakilpailun, päätin ottaa treeneihin kameran mukaan ja napata muistaessani muutaman kuvan kuulasisseistä. Tänään oli siis kuvauksen vuoro :) Puolessa välissä treeniä ja patteria annoin varoituskysymyksen, sopiiko kaikille että kuva otetaan. Annoin patterin loppuun asti mahdollisuuden pohtia haluaako olla kuvassa vai ei ja hörppytauolla sovittiin että kuva on ok, joten seuraavasta patterista otettiin muutamia kuvia. Meidän kuulajengi on kyllä mahtavaa porukkaa! Melkein joka treenissä unohdan mikä liike tulee seuraavaksi, niin aina joku huikkaa sieltä ei kun nyt tulee tämä liike. Aivan parasta! Vielä viimeisessä patterissakin hymyjä löytyi naamoilta, joten kivaakin meillä on. Tule ihmeessä kokeilemaan, mukaan mahtuu niin miehet kuin naisetkin. Kuulia on seuran puolesta muutamia, mutta voit tuoda oman tullessasi.

Erilevyisiä kyykkyjä ja valtavia ponnahduksia kyykystä kohti pystysoutua, hyvä meidän kuulailijat!
Tämän päivän treeni koostui dynaamisesta alkuverryttelystä, kisailumielessä tehtävästä ornamenttijonokuulailusta sekä kolmesta patterista, loppukisasta sekä lyhyistä venyttelyistä. Te, ketkä ette tänään päässeet osallistumaan, voitte tehdä oman treenin näillä liikkeillä. Liikkeitä tehdään 50 sekuntia ja siirrytään suoraan seuraavaan liikkeeseen. Patteria tehdään 4 kierrosta eli työaika on 10 minuuttia kerrallaan (koska jokaisessa patterissa on 3 liikettä). Kellottamiseen käytän GymBossia, mutta toki muutkin tavat käy.

Patteri 1:
Vartalon ympärikierto - kuula ojennetaan selän takana toiseen käteen ja edessä toiseen. Kuula kulkee kuin autoradalla vaakalinjassa. Kyynärpäät ovat pienessä koukussa. Ota toisella kierroksella toinen suunta, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Etuheilautus - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.
Liikkuva askelkyykky - astu askel suoraan eteenpäin, lantio, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja kyykkää. Jatka matkaa suoraan toisella jalalla eteenpäin vastaavanlaisesti.

Patteri 2:
Pään ympärikierto + vastakkainen polvi - Ota kuulasta sarviote ja pyöritä kuulaa pään ympäri niin läheltä päätä kuin mahdollista ja tuo kuula korvan kohdalta kohti vastakkaista polvea. Palauta liike samaa rataa vastakkaiselle puolelle.
Suorin jaloin maastaveto, hauiskääntö ja pystypunnerrus - Ota kuulasta sarviote ja varmista että hartiat ovat paikoillaan, lähde taivuttamaan lonkkanivelestä rintakehää kohti maata. Muista pitää selkä suorana, polvissa pieni koukku sekä hartiat paikallaan! Ojenna takaisin suoraksi ja tee hauiskääntö kuulalla jatka siitä suoraan pystypunnerrukseen. Palauta kuula samaa tietä takaisin ja jatka suoraan suorin jaloin maastavetoon.
Sivutaivutus - Ota kuula toiseen käteen ja taivuta hallitusti kahden kapean seinän välissä kuulaa kohti maata. Jarruttamalla alas ja reippaasti ylös, palautus hieman yli kehon keskilinjan. Ota toisella kierroksella toinen puoli, kolmannella eka ja neljännellä toka.

Patteri 3:
Kauppakassi - heilauta kuulaa toisella puolella kolme kertaa ja vaihda neljännällä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen. Heilauta toisessa puolella kolme kertaa ja vaihda neljännellä heilautuksella vartalon edessä toiseen käteen.
Kyykky ja pystysoutu - ota haluamasi levyinen haara-asento, kuulasta kiinni tavallisesti, polvet ja varpaat samaan suuntaan ja tee kyykky, ylös tullessa jatka kuulan liikettä suoraan pystysoutuun kyynärpäät edellä vartalon lähellä. 
Etuheilautus hypyllä - työnnä kuula lantiolla napakasti ylöspäin ja hyppää samalla eteenpäin, kyynärpäissä pieni koukku, kuula tekee J-kirjaimen muotoisen liikkeen.

kuulaterkuin,
Katja

Lost Lagoon

Minä ostin uuden pyörän Nippelistä. Se on Focuksen Lost Lagoon. Elokuun lopulla tuli pyrähdettyä kesken työpäivää (tarkoituksella) Nippeliin katsastamaan sekä minulle että isännälle pyörää. Kerroin oman käyttötarkoitukseni: ajaa matkaa maantiellä sekä jonkun verran polulla. Nippelin-setä esitteli minulle yhden pyörän, kertoi ensin speksit: levyjarrut, hyvät vaihteet, tarakka ja jousto etupyörässä ja jatkoi heti perään, haluaisitko kokeilla tätä? No ilman muuta! Pyörä säädettiin minulle sopivaksi ja ei muuta kun testilenkuralle pihaan, ensin harjoittelin jarruttamista, onhan minun pyörissäni kaikissa ollut tähän asti aina jalkajarru noin niin kuin varmuuden vuoksi. Onhan niissä käsijarrutkin ollut, mutta jalkajarru on ollut se varmin peli. Oli selvää, että tähän uuteen pyörään ei olisi mahdollista saada jalkajarrua, joten nyt oli uskaltauduttava ottaan riski ja katsoa tuleeko törmäyksiä ainoastaan käsijarruilla. Jarrut siis tsekattiin hyvinkin tarkkaan aluksi, sen jälkeen tutustuttiin vaihteisiin, mistä vivusta tulee enemmän vastusta ja mistä lähtee pois, sekä muistutettiin että vaihteet pitää vaihtaa poljettaessa (toisin kuin edellisessä pyörässäni).
Mun pyörä <3


Näillä opeilla lähdin koejolle ja ihastuin pyörään täysin. Se rullasi kuin unelma eteenpäin ja vaihtoehtoja vaihteille oli riittävästi minun makuuni (3 edessä ja 7 takana). Isäntä kokeili myös samaa pyörää miesten mallia ja hieman pidemmälle ihmiselle tehtynä ja tykästyi malliin kanssa. Vaikka tykästyimme molemmat pyöriin, päätimme käydä katsomassa toisessa pyöräliikkeessä, mikä oli avannut liikkeensä Kangasalle, koska siellä oli kovat avajaistarjoukset. Valitettavasti kovat avajaistarjoukset sulivat pois kun niitä ei myyjä meille esitellyt, eikä oikein pyöriäkään... ei puhettakaan kokeilusta, joten jätimme liikkeen melko nopeasti ja palasimme takasin Nippeliin.

Nippelistä oli tarjolla myös ikuinen säätötakuu (IST) pyörälle kun kertoo, että pyörä on heiltä ostettu. Ja säätö suoritetaan samoin tein, eli ei tarvitse varata aikaa etukäteen. Loistavaa palvelua ja kertoo myös siitä, että he luottavat laatuun jota myyvät. Mukaan tarttui vielä uusi kypärä, tiesittekö muuten, että kypärä on hyvä vaihtaa uuteen noin 2 vuoden välein? Minä en tiennyt. Edellinen pyöräilykypärä tuli ostettua samaan aikaan kuin pyöräkin eli yli 10 vuotta sitten ja kieltämättä kypärän pehmusteet ovat alkaneet murentua hikiseen otsaan pyörällä ajon yhteydessä. Aina kypärän poisoton jälkeen pitää pyyhkiä otsa ja toivoa, että sai kaikki muruset otsalta pois, tai siis piti - menneessä muodossa - koska nyt minun uudessa hienossa kiiltävän harmaassa kypärässä ei ole sitä ongelmaa.

Nyt kun pyörä on jo noin kuukauden ikäinen, sillä on tehty pyöräretki kummimurusen (ja sen äipän) kanssa Valmarinniemeen sekä ihan itsekseen Viidennumerolle katsastamaan auringonlaskua. Sekä tietysti lukuisia lyhempiä reissuja. Sekä eilen Pyhäjärven ympäripolkasu kavereiden kanssa, josta tarkemmin myöhemmin :) Kuvassa myös karvalakkimalli pyörälaukusta, mihin saa eväät ja vaihtovaatteet näppärästi mukaan.

polkuterkuin,
Katja

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Helsinki Workout 2013

Elokuun viimeinen viikonloppu kului Helsinki Workoutissa Kaapelitehtaalla. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan ja ehkä sen vuoksi tapahtuman ilmottautumisessa ja järjestelyissä oli pieniä hick upseja. Tapahtuma oli ryhmäliikuntatapahtuma, eli paikka johon kuka tahansa voi mennä tutustumaan eri lajeihin, olihan viikonlopun aikana tiedossa yli 30 erilaista ryhmäliikuntatuntia. Itseäni kiinnosti tietysti ohjaajan näkökulmasta kaikki mistä vaan voin saada lisäideoita omaan ohjaamiseeni sekä tietysti jos sattuu löytymään joku killeri uusi laji mitä haluaisin ehdottomasti alkaa harrastamaan aikataulun sallimissa rajoissa tietysti. Olin mukana vastaavanlaisessa tapahtumassa Naantalissa keväällä, joka oli suurempi tapahtuma ja järjestelyt pelasivat kun takana oli jo monen vuoden kokemus.

Kaapelitehtaalla oli kolme salia: yläkerran kuumasali, alakerran iso sali ja vielä isompi sali. Yläkerran saliin keskittyi jooga, pilates, keho ja mieli-tyyppiset tunnit ja hyvä niin. Paikkana aivan loistava, lämpö nousee ylöspäin, joten syvävenytyksiä oli turvallista tehdä. Salin alapuolella ollut vielä isompi sali, josta tuuppasi tulemaan jumputusmusaa samaan aikaan kun ylhäällä yritimme vaipua meditatiiviseen tilaan, loi hieman varjoa muuten aivan mahtavalle Mindful Body-tunnille. Mindful Bodyssä oli mukana pilateksesta tuttuja liikkeitä, joita ohjattiin niin hyvillä ääniohjauksilla, että periaatteessa koko tunnin olisi voinut pitää silmiä kiinni. Tuntiin kuului myös mielettömät syvävenytykset jotka ainakin sai minut täysin lumoihinsa.

Vielä isompi sali kuvattuna yläsalista.
Aloitetaan kuitenkin alusta: perjantaista. Matka alkoi Pirkanmaalta kohti pääkaupunkia ja Simonkentän Scandic-hotellia, jossa yövyimme MoveMe:n Tainan kanssa. Kampista olikin helppo ajella metrolla Ruoholahteen, josta oli noin 10-15 minuutin kävelymatka Kaapelitehtaalle. Reitti selvä, ei tarvinnut kysyä neuvoa matkalla. Ensimmäisen päivän pläninä oli kuitata Tainalle Les Millssin tunnit ja minulle Core Pilates ja ReBoot Your Core-tunnit. Core Pilates olikin laitepilatesta, jossa tutustuin pilates-arkkuun. Metka väline, joka alkuun vaikutti todella vastenmieliseltä lattiapilatekseen tottuneelle, materiaali oli styroksin tapaista ja mietin sitä narinaa, mutta se unohtui nopeasti. Arkku on loistavasti muotoiltu ja sopi pilatekseen varsin hyvin, ainakin minun kropalleni. Alkuun pääsimme tekemään pohjevenytystä istumaosalla joka oli aivan mahtavaa. Tunnin ainoa negatiivinen fiilis tuli siitä että se kestikin vain 30 minuuttia, olin varautunut 45 tai 60 minuuttiin, joten ihmettelin matkan varrella miksi etenemme niin nopeasti. En vaan ollut katsonut ohjelmasta tarkemmin. Joka tapauksessa, 30 minuuttia riitti vakuuttamaan minut tähän ihanuuteen. Nyt vaan tutkailemaan Tampereen tarjonta laitepilateksen kanssa.
Pilates-arkkuja rivissä ennen tunnin alkua.




Seuraava tunti olikin Reboot Your Core jota ohjasi Mikko Paunonen, yksi oman PT koulutusputken kouluttajista. Koska tiesin Mikon entuudestaan oli kiva lähteä tunnille, jonka arvasin jo etukäteen olevan melkonen koitos. Aika meni niin äkkiä tehdessä mielekkäitä keskivartaloharjoitteita että enää en ole varma kestikö se 45 minuuttia vai koko tunnin. Tosiaan sykemittarihan minulla oli matkassa, mutta siitä on patteri loppunut (ja on muuten vieläkin...), joten minkäänlaista muuta kun omaa fiilisdataa minulta ei viikonlopun ajalta löydy. Parhaiten mieliini jäi tästä tunnista lattialla könyäminen selällään jalkojen osoittamaan suuntaan vatsalihasten voimalla (mittarimatomaisesti) sekä paluu tietysti pään suuntaan hyödyntäen vinoja vatsalihaksia. Voin kertoa, että lauantai-aamuna tiesin bootanneeni coren. Vatsalihakset (sekä lonkankoukistaja) olivat hyvinkin tuntumalla.


Reboot Your Core with Mikko Paunonen

Lauantai aamun piti aloittaa BodyBalance ja aloittikin, mutta minä aloitin sen seuraamalla sivusta. Yläparsi oli niin täynnä väkeä, ettei ollut mitään asiaa liittyä sekaan. Näinpä yritin tehdä havaintoja sivustalta muutaman Kuntokeskus Kanavan ohjaajan kanssa. Valitettavasti itseltäni oli jäänyt täysin kaikki muistiinpanovälineet kotiin, joten oli pakko luottaa ainoastaan omiin muistikuviini. Balancen liikkeet olivat tuttuja pilateksesta tai kehonhallinnasta, joten sinällään mitään uutta ja räjäyttävää ei tullut, mutta taatusti tunti oli loistava!

Eka BodyPump-tunti todella pitkään aikaan. Huomioi uudenmalliset tangot ja painot.
Ensimmäinen varsinainen treenitunti lauantaina oli BodyPump-tunti. En ole aikoihin käynyt BP:ssa, joten hieman jännitti, että mitenköhän tunti sujuu minulta. Varmuuden vuoksi mahdollisimman pienet painot, koska tunteja oli tulossa vielä lisää tälle päivälle, myös ohjaajan varoittelu 2 minuutin askelkyykyistä sai kevyen tuskanhien nousemaan pintaan. Tällä tunnilla ymmärsin vihdoin oikuttelevan vasemman olkapääni tai oikeammin, oletettavasti oikuttelevuus saattaa löytyäkkin lavasta. Minulla on ollut vahvoja tuntemuksia jo jonkin aikaa olkapäissäni, että ihan kuin ne eivät olisi omat olkapääni. En ole osannut sitä sen paremmin määritellä ja koska varsinaista kipua ei ole ollut, en ole aiheeseen kiinnittänyt huomiota. Nyt kun makasin step-laudan päällä hokasin, että vasen lapani "törröttää" erilailla lautaa kohden kuin oikea. Uskon, että tietynlainen heikkous myös on sieltä kotoisin. Nyt kun vihdoin hokasin sen, on aika tehdä asialle jotain -> varata aika fysikaaliseen hoitoon ja katsoa mikä siellä kinnaa. Itse pump-tunnista meni puolet ohitse kun pohdin tuota lavanseutu/olkapää tilannetta ja sen vakavuutta. Toisen pumpin ohjaajan intonaatio oli jotain aivan järkyttävää, itse ohjatessani pyrin keskittymään siihen, että puhuisin mahdollisimman normaalisti. Ne, ketkä ovat käyneet ryhmäliikuntatunneilla taatusti tietävät minkälaisesta intonaatiosta on kyse :D

GymStick ja niskassa oleva pitkähiuksisen ponnari, ei hyvä yhdistelmä.
Seuraavaksi vuorossa olikin Gymstick Muscle. Pumpin jälkeen olo oli kuitenkin sen tuntuinen että joka liikkeessä tehtävät hauiskäännöt alkoi tuntua riittäviltä heti ekan 5 minuutin jälkeen. Hetken aikaa vielä sitkuttelin kunnes gymstick ja pitkä ponnarini solmivat keskenään hyvinkin tiiviin yhteissopimuksen ja totesin että eiköhän tämä ole nyt nähty. Seuraavalle gymstick-tunnille mennessäni muistan taatusti laittaa hiukseni pikku-myy nutturalle.

Tämän hikisetin jälkeen olikin vuorossa Mindful Body, josta ylempänä jo hieman kerroinkin. Tämä tunti vei kyllä täysin mukanaan. Tykkäsin ohjauksesta, tykkäsin liikkeistä, tykkäsin koko setistä ihan älyttömästi! Mindful Body on myöskin konseptitunti ja tähän on mahdollista kouluttautua jo tänä syksynä! Toivottavasti saan sopimaan aikatauluuni koulutuksen, kiinnostuin ehdottomasti.

Ruokatauko, proteiinia!!! Suolaista ruokaa, saatava! Proteiinipatukat ja palkkarit pursuavat korvista makeuden vuoksi.


Vihdoin ruokaa! Oikeeta ruokaa! Ei tarvinnut lähteä mihinkään, vaan tarjolla oli salaattibaari joka täytti minun odotukseni täysin. Tässä sai valita mitä salaattiinsa laittaa ja minkäkin verran eikä hinta ollut korkea. Sain siis ottaa ihan reilusti kanaa, eikä niin kuin Naantalissa että piti etsiä salaatin seasta jos sinne olisi eksynyt joku kanan palanen. Ruokailun yhteydessä tutustuttiin Grid Cardio-tuntiin. Menoa ja melskettä kovalla sykkeellä. Kivan oloinen tunti, suosittelen kokeilemaan ilman muuta.

Seuraavaksi vuorossa olisi ollut Jooga, mutta valitettavasti ohjaaja oli sairastunut ja tunti oli peruttu, joten päätimme koittaa Body Viveä sen tilalla. Body Vive on hyvin samantyyppinen kun muokkaus tai kiinteytys. Ihmettelin itsekseni minkä takia mikään sali ostaisi konseptituntina muokkausta tai kiinteytystä... Vatkasin hetken aikaa mukana ja totesin, että taidan siirtyä makoilemaan lopputunniksi säkkituolille. Tulipa siinä samassa otettua pienet tirsamatkin... vissiin alkoi energiat olemaan tältä päivältä jo käytetty.

Omaan ohjelmaani halusin ehdottomasti ottaa Paunosen Mikon pitämän luennon toiminnallisuudesta sekä toiminnallisen harjoittelun tunnin. Loistavaa settiä, vähällä energialla, mutta mielettömällä tsempillä. Parhaani tein, mutta kyllä se viimeinen intervallisetti oli jätettävä väliin täysin, väsyneellä kropalla on helppo rikkoa itsensä, joten siirryin siinä vaiheessa kuvaamaan toisten menoa.

Alakerran salissa toiminnallisuuden harjoittelijoita, väki alkoi vähenemään jo loppua kohden.

Loppuhuipennuksena aktiiviselle kaksipäiväselle oli tankotanssi show by Oona Kivelä. Tätä oli mukava katsella, käsittämätöntä kropan hallintaa ja kuinka monen mielikuva tankotanssista muuttuu? 

Kiitos huikeasta viikonlopusta Tainalle sekä muille jumppareille, ohjaajille, järjestäjille, sponsoreille sekä näytteille asettajille. Olo oli naatti, mutta tiesin että tankata täytyy seuraavan päivän 15 motin puuhumppaa varten. Melko toiminnallinen viikonloppu, voin kertoa :D Menenkö ensi vuonna, taatusti!

jumppatutustumisterkuin,
Katja

maanantai 12. elokuuta 2013

Katjan juoksumatkassa lomalla

Nyt kun loma alkaa kääntymään ehtoo puolelle, on aika julkistaa minun oma lomatavoitteeni. Tai ainakin yksi niistä :)

Ennen lomaa suunnittelin, että tällä lomalla aion juosta 2 juoksulenkkiä/viikko. Tätä tavoitetta tukemaan piti ostaa tietenkin juoksutrikoot. Lenkkarit oli olemassa vanhastaan (siis hyvät semmoset), uudet vatun väriset Panache Sportit ehti tulla loman puolessa välissä ja paitoja on vaikka kuinka paljon, joten ulkoiset puitteet on kunnossa.

Juokseminen ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, johtuen siitä, että olen mestari saamaan penikkataudin oireita. Monesti myös hartiat jumittuvat juostessa ja yksinkertaisesti se on vaan minulle valitettavan tylsää liikuntaa. Ennemmin juoksen pallon, reikäpallon tai frisbeen perässä... Mutta nyt olin päättänyt murtaa taian.

Ensimmäinen juoksulenkki oli maanantaina Lotilanjärven ympäri, ensimmäiset 2 km kävelyä, sitten noin 4 km maastojuoksua välillä pitkospuilla, mutta suurimmaksi osaksi metsäpolkua pitkin niin ja aivan viimeiset 700 metriä asfaltin reunalla. Lopuksi ihan reilu palauttelu vielä noin kilometrin verran kävelyä (ja aivan loppuun pulahdus Lotilanjärveen). Lenkki sujui hitaasti, mutta varmasti. Jaksoin juosta koko matkan ilman pysähdyksiä ja sain sykkeet pysymään maltillisena. Juoksun osuus oli 40 minuuttia ja koko lenkkiin lämmittelyineen ja verkkoineen meni aikaa 75 minuuttia. Keskisyke lenkille (sisältäen kävelyt) oli 136. Hartiat eivät tuntuivat rennoilta ja sääret hyviltä. Olin varsin tyytyväinen itseeni.

Seuraava lenkki odottikin sunnuntaille saakka ja se juostiinkin Saimaan rannalla Lappeenrannassa Pappilanniemessä. Lähtö oli Kaukaan "kaupunkikodista" ja alkuun käveltiin ihan rauhassa noin 3 kilometriä, tunnusteltiin sykettä ja lopulta juostiin lyhyttä pururataa pitkin jonka varrella oli myös jonkinmoinen luontopolku. Juoksuosuus oli 4.2 km ja kesti noin 45 minuuttia. Loppuun taas ihan tuntuvat loppuverryttelyt, noin 1.2 km kävely takasin Kaukaalle. Ensimmäinen viikko suoritettu onnistuneesti.

Kolmas lenkki suoritettiinkin keskiviikkona Sulkavalla karhujen ja käärmeiden ympäristössä, joista onneksi kumpiakaan emme tavanneet. Juoksua noin 4.5 km (45 minuuttia) ja kävelyä noin 3 km (30 minuuttia). Lopuksi pulahdus paikalliseen pikkujorpakkoon, jonka nimi ei tule mieleen. Edelleen jalat ja hartiat tuntuvat hyviltä, toki jalat lenkin jälkeen raskailta, mutta raskain osuus on selkeästi reisissä, ei säärissä. Lisäksi jokaisen lenkin jälkeen on tuntunut keskivartalossa, vinot vatsalihakset on selkeästi ollut työssä sekä sisäreisissä. Toka viikko ei antanut mahdollisuutta (plaah) toiseen lenkkiin, mutta päätin, että se korvataan seuraavalla viikolla tekemällä 3 lenkkiä. Toinen viikko suoritettu noh, puolittain.

Neljäs lenkki, mikä oli siis rästijuoksu, suoritettiin kotiradalla heti maanantaina, Lotilanjärven ympäri. Matka sama kun ekalla kerralla, aika sama, juoksuun vähän vähemmän aikaa, mutta loppukävelyssä tuli puhelu kaverille ja matka taittui hieman hitaammin. Sykkeet edelleen kurissa ja kroppa tuntuu hyvältä.

Vitoslenkki oli torstaina ja päädyimme kiertämään riippusiltojen lenkkiä Valkeakoskella. Lenkki sinällään kauniissa maisemassa, mutta valitettavan paljon asfalttijuoksua. Hauskinta oli juosta riippusillalla mikä pomppi omien askeleiden tahtiin. Koska riippusiltojen lenkki on hieman turhan lyhyt omaan aikatavoitteeseeni nähden (vähintään 45 minuuttia) jatkoin juoksemista vielä kanavan suulle asti ja sieltä takaisin urheilukentälle jossa jatkoimme härren kanssa loppujäähdyttelynä keihäänheittoa, pituushyppyä ja 60 metrin pikajuoksua. Tämä lenkki eroaa aikaisemmista lenkeistä myös sillä, että alku- ja loppuverkka olikin pyöräilyä. Sykkeet oli hieman korkeammalla kun normaalisti, tiedä sitten mistä johtui, sykevyön paristo taitaa olla loppumassa.

Kutoslenkki tuli juostua sunnuntaina Korkeakankaan maastossa. Keli oli kuuma ja hikinen ja edellisen illan häät vaikutti ainakin vireystilaan. Siitä huolimatta juoksua kertyi 5.2 km 45 minuutin aikaan. Maasto oli pururataa ja lenkkiin sisältyi yksi järkyttävän iso ylämäki. Kuumuuden vuoksi hiki lensi enemmän kun normaalisti ja loppumatkasta alkoi janottaan. Alku- ja loppuverkat noin kilometrin verran kävelyä. Kolmosviikko suoritettu onnistuneesti, sisältäen myös yhden rästijuoksun.

Seiskalenkille päästiin keskiviikkona Roukon pururadalla. Valittavana olisi ollut useampaa lenkkiä, mutta valitettavasti opastus oli sen verran onnetonta, että ei löydetty kun 1 km ja 2 km lenkurat. Juoksin kahteen kertaan 2 km lenkin ja kerran 1 km lenkin. Lopussa nämä lenkit yhdistyivät ja sen seurauksena matkaan kuului kolmeen kertaan ärsyttävä ylämäki. Vikalla kiekalla tais sykkeet olla 174 mäen päällä. Ekalla kerralla en uskaltanut juosta mäkeä ylös vaan kävelin tiukimman kohdan. Tokalla kerralla otin luulot pois ja juoksin mäen ylös ja kolmannella kerralla (ykkösen kiekalta) sama homma. Alku- ja loppuverkkana toimi pyöräily noin 2 km kumpaankin suuntaan. Sykevyö haluaisi lisää energiaa uudesta patterista, täytyy muistaa vaihtaa.

Loman päätöslenkki oli su aamuna, härren jääden kotiin lepuuttaan telottua jalkaansa. Roukkoon pururadalle ja tähtäimeen 5 km lenkki kun kerta opasta oli ilmestynyt (kröhöm) johonkin puuhun. Vauhtianoli mielestäni enemmän kuin aiemmilla lenkeillä ja 45 minuutin tavoteaika tuli juostua. Jossain välissä olo muuttui flow-tilaan ja syke oli silloin 134. Siinä kohtaa tuli kiristettyä vauhtia entisestään. Reitin varrella oli kolme isompaa mäkeä, joista viimeistä tuli edellisellä lenkillä tahkottua kolmesti. Maksimit huipulla 172 mikä olikin koko lenkin maksimit. Alku- ja loppuverkat tapahtu pyöräillen matka radalle ja takas, suuntaansa 2,6 km. Totesin pyöräilylämmittelyn olevan liian vähän mulle. Penikkataudin oireita oli havaittavissa alkumatkasta, joskin kipu hävisi matkan varrelle.

Tuntuma kropassa: jalat toistaiseksi vielä ok, juoksun jälkeen toki painavat ja takareidet ehkä ovat jumiset, mutta penikkataudin oireita ei havaittavissa. Hartiat ovat pysyneet rentoina, happi on kulkenut ei ylimääräisiä jännityksiä niska-hartiaseudulla. Flow? Satunnaisesti tuntuu siltä että voisin juosta vaikka kuinka ja pitkään. Luonnon keskellä on mukava olla, mutta kieltämättä jännitystekijöitä on ympärillä paljon: käärmeet, karhut, pölähtävät linnut, punkit... Tämä taas kuvaa sitä että vaikka minäkin ulkona liikun, niin melko kauaksihan tuosta luonnosta on joutunut.

Opit mitkä haluan jakaa:
  • Loppuverryttely on aivan yhtä tärkeä kuin alkuverryttely. Loppuverryttelyn tarkoitus on aloittaa palautuminen nopeasti, jos juokset kotiovelle ja menet suihkuun on oletettavaa että paikat kipeytyvät ja et voi aloittaa seuraavaa treeniä niin nopeasti mitä voisit jos tekisit loppuverryttelyn tunnollisesti.

  • Alkuverryttelyn tarkoituksena on herätellä kroppa valmiiksi treeniin sekä tietysti lämmitellä lihakset ja herättää verenkiertojärjestelmä. Kannattaa lämmitellä myös lajinomaisesti eikä vaan peruslämpöjä.

  • Juoksun aloittaminen kannattaa tehdä maltilla. Jos otat ensimmäisen lenkin liian pitkän, juoksuharrastus helposti jää siihen. Ota tavoitteeksi tietty sykeväli millä haluat juosta ja päätä lenkin kesto etukäteen. 

  • Uskalla juosta hiljaa! Vaikka lenkkipolulla joku kävelisi ohitsesi, sillä ei ole mitään merkitystä. Teethän treenin itsellesi, etkä toisille. Matalalla sykkeellä suoritettu lenkki parantaa peruskestävyyttäsi.

  • Harjoittele nousujohteisesti. Muutaman viikon jälkeen voit alkaa pidentää juoksulenkkiäsi vaikka vain 5-10 minuutilla/kerta. Vastaavasti voit myös nostaa sykerajaasi muistamalla kuitenkin että 80% viikon treeneistä pitäisi olla peruskestävyysharjoittelua.

Jos haluat apua juoksuharrastuksen aloittamiseen tai vaikka nyt jo jatkamiseen, ota yhteyttä minuun. Autan mielelläni :)

juoksuterkuin,
Katja

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Testissä Danceholic

Eilen oli näytetunti Danceholicista Ideaparkin KuntoCenterissä. Minä nokka pitkällä heti paikalle vaaniin mikä on homman nimi. Tiedän, että tunti on kaverini Tainan MoveMe:stä lanseeraama tanssillinen tunti, joka on koreografiallinen, haastava ryhmäliikuntakonsepti. Yksi koreografia kattaa tunnin aikana opittavan tanssin, jota voi käydä fiilistelemässä kuusi viikkoa putkeen. Tämän jälkeen ohjelma vaihtuu seuraavaan ja tanssinnälkäiset tuntilaiset saavat uusia virikkeitä. (teksti lainattu täältä). Taina on kuvaillut tuntia seuraavasti: Danceholic tunneilla pääset nauttimaan tanssiin täysin kajahtaneiden seurasta, street- ja showlajien uusimmista tuulista sekä hikoilemaan päivän huolet unholaan. Tanssilajeina ovat hiphop, funk, locking & popping, voguing, house, show ja joskus jopa break dance. Asenteella on enemmän merkitystä kuin osaamisella, mutta tunti on haastava. Sarjat vaihtuvat kuuden viikon välein, etkä taatusti ehdi kyllästyä koreografiaan.

Omasta tanssillisesta tunnista on hetki vierähtänyt, muutama vuosi sitten kävin tiukasti tanssimassa afroa ja zumbaa. Myös nykytunneista Sh'bam on tuttu, joskaan ei valitettavasti vienyt minua mukanani. Työpaikallani oli myös tanssitunti aikanaan, jolla säännöllisen epäsäännöllisesti kävin, mutta nyt hetkeen en ole käynyt missään. Sinällään itsellänikin on tanssitaustaa, aikanaan olen harrastanut kilpatanssia. Tutuksi tuli ainakin alkeet vakiotansseista ja lattareista, mutta muistaisinko niistä enää mitään, ehkä perusaskeleet... Ja tietysti lavatansseissa kun on käyty niin pääsee yrittämään fiilistellä miten askeleet menikin, mutta sitten tulee se että nämähän on paritansseja. Ja valitettavasti härre ei ole harrastanut tanssia, vaikkakin sitkeästi hän lähtee lavalle mukaan ja sitkeästi yritämme tanssia vaihtelevalla menestyksellä. Sivuhuomautuksella (vaikka isäntä tämän lukeekin) uskon vahvasti härren olevan ainoa lajissaan kuka voi astua samalla jalalla kaksi kertaa peräkkäin. Itselläni ei ole tuota taitoa ja se tekee yhdessä tanssimisesta hieman jännittävää.


Mistä me aloitettiin Danceholicissa, no hiphopista tietenkin! Rytmitys kuntoon, asenne kohdilleen ja menoks. Askelkuviot eivät olleet liian vaikeat, minäkin opin ne, joskus toisaalta unohdin, mutta ainakin tiesin miten ne menee ja osasin tehdäkkin ne. Jonkun sarjan onnistuin tekemään oikein kokonaankin, joten voin omalta kohdaltani sanoa että haastetta oli, mutta ei liikaa. Syke pysyi sopivalla tasolla koko treenin ajan, keskisyke oli itsellä 127 ja huippusyke 148. Kaloreita paloi sykemittarin mukaan 487 kcal. Eilinen lämminpäivä (sekä alle tehty 75 minuutin geokätköily) teki sen että juomaa kului ehkä hieman liikaakin. Lopputunnista 750 ml camelbakkini oli tyhjenemässä sitä vauhtia että oli pakko säännöstellä. Minun ammattitaitoni ei riitä kertomaan mitä kaikkea tunnilla teimme, mutta ainakin slidejä, matoja, spinnejä ja tietty rytmikästä askellusta. Mutta mää tykkäsin ja uskon että kaikki tanssista pitävät (kenellä tulee korvista lattarit) tulee ihastumaan tähän tuntiin.

Danceholiccia on saatavana lisää Ideaparkin KuntoCenterissä aina torstaisin klo:18-19 ensiviikon torstaista lähtien, menkää ihmeessä katsomaan. Tunnille voi osallistua kertamaksulla, 10-kortilla tai kk-kortilla saat lisätietoja täältä. Mennessä tunnille, kertokaa terkkuja ohjaaja-Tainalle :)

tanssiterkuin,
Katja

maanantai 5. elokuuta 2013

Kiertämässä frisbeegolf ratoja

Loma mahdollisti myös pidemmällä olevien frisbeegolf-ratojen tutustumisen. Tänä kesänä ollaan käyty kokeilemassa 18 korisista Juankosken, Aholahden sekä Karhumäen ratoja. Sekä 9 korisista Valkeakosken, Vihiojan, Kalastajakylän, Hämeenlinnan, Lammiharjun, Ranta-Koiviston ja Julkujärven (tämä on oikeastaan 21 korinen, mutta heitettiin vain 10).

Kalastajakylän rata Savonlinnassa sopii hyvin alottelijoille sekä perheille.
Lomamatkallakaan frisbeekassi ei juurikaan vie tilaan autonperästä, joten tämä on hyvä keino tehdä edes jotain liikuntaa loman aikana, jos on pelkoa ettei muuta tee. Frisbeegolffia voi harrastaa koko perhe yhdessä ja parasta on kun saa olla ulkona ja nähdä paikkoja joita ei väkisin muuten näkisi. Tämän kesän toistaiseksi ainut elävä käärme tuli nähtyä Savonlinnan Aholahden radalla. Olin kävelemässä pururataa pitkin ylös seuraavalle heittopaikalle kun käärme tuli pusikosta kohti pururataa. Kaupunkilaisnaisena huusin kuin hyeena ja tanssin intiaanitanssia ja samalla hetkellä kun suu aukeni, käärme kääntyi kannoillaan takaisin metsään. Voitte uskoa, että peliin tuli kertaheitolla enemmän jännitystä. Tottakai seuraava heitto meni metsään ja sieltä kiekon etsiminen ja maasta nostaminen olikin melko jännittävää puuhaa...Oletettavasti käärme oli kyy, väritys oli mustaharmaa ja siinä hässäkässä en pistänyt merkille keltaisia laikkuja korvien ympärillä, saatikka että olisin ehtinyt ottaa kameran ja napata otuksesta kuvaa.

Lammiharjun opastetaulu Urjalassa, rata tehty hiekkakuopille, paljon nousuja ja laskuja.
Meidän suosikiksi on noussut radat joilla on korkeuseroa ja joissa on jotain muuta twistiä kuin suoraan heitot. Ei mitään ryteikköheittoja tai sokkoheittoja, mutta niin että edessä on muutakin kun avaraa tilaa ja kori. Sen vuoksi Kalastajakylän rata Savonlinnassa tai Ranta-Koivisto Kangasalla ei juurikaan viehättänyt. Ei me sielläkään optimituloksiin päästy, mutta rata ei juurikaan houkutellut meitä. Aloittelijoille rata on varmasti hyvä, siellä ei juurikaan kiekot pääse hukkumaan, kentät kun on nurmialuetta. Oman haasteensa Kalastajakylän radalla antoi kuitenkin kova tuuli järveltä päin.
Voi kun tuulen saisi vangittua kuvaan... tuulinen päivä Kalastajakylän radalla antoi lisämaustetta heittoihin.


Lyhyistä radoista Hämeenlinna viehätti vaihtelevuudellaan sekä tietysti kotirata Valkeakoskella. Vaikka kuinka ollaan hakattu tuota Valkeakosken rataa, siitäkin huolimatta ollaan vielä kaukana ihannetuloksista. Noh, sentään joillain koreilla pääsee jo par-tuloksiin. Hämeenlinnassa pääsin tutustumaan birdieen aivan uskomattoman avausheiton vuoksi. Kiekko tippui n. 1.5 metrin päähän korista avausheiton jälkeen. Kuten kuvauksesta käy ilmi, kertaakaan ei olla päästy hole in oneen. Toisaalta, ei minulla ole holaripulloa (eikä -vakuutusta) matkassa mukanakaan... pessimisti ei pety vai miten se menikään :)

Karhumäen opastetaulu Imatralla.
Härre oli tehnyt analyysin, että minulla sujuu keskivertoisesti paremmin heitot kun on enemmän väkeä pelaamassa. Kahden kesken heitot menee minne sattuu. Itse en ole kiinnittänyt tähän huomiota, mutta en väitä etteikö näin olisi. Liekö sitten kilpailuvietillä niin kova vaikutus, en tiedä.

Urjalan Lammiharjun maisemaa.
Nykyään kun ollaan lähdössä johonkin vaikka vaan pariksi päiväksi, katsomme onko lähellä frisbeegolf ratoja. Tänä kesänä vietimme aikaa Lappeenrannassa ja harmiksemme siellä oli onneton tilanne ratojen suhteen. Oikeastaan koko kylästä ei löytynyt yhtään rataa! Pikisaaressa oli muutamia koreja, muttei siis rataa. Voi mikä pettymys, kuitenkin Lappeenranta on melkosen iso kaupunki... sen sijaan Imatralta löytyi useampi rata, samoin kuin Savonlinnasta (joka on huomattavasti pienempi kuin Lappeenranta) sieltä löytyi jopa 6 rataa!


Lammiharjun kori jyrkänteen päällä, haastetta saada kiekko jyrkänteelle, mutta ei yli (takaisin alamäkeen). Puttiin on syytä keskittyä samasta syystä.

Imatran kierroksella saimme heittoseuraksemme paikallisia ihmisiä, joiden joukossa oli mm. kaupungin liikuntapaikkojen ylläpitäjä. Imatralle oli juuri laajennettu yksi rata 18 koriseksi ja hän kertoi että 18 korin rata vaatii noin 10 000 € satsauksen kaupungilta. Seurue kiteytti hyvin että melko pieni satsaus, kun sillä saadaan liikkumaan myös niitä ihmisiä jotka eivät muuten kuluta lenkkipolkuja tai harrasta muutakaan liikuntaa juurikaan. Olen täysin samaa mieltä! Pitää tehdä vielä tarkistusmittaus, mutta mm. Valkeakosken 9 korisella radalla tulee kävelyä (tietysti heitoista riippuen) 3-4 km. Kuinka moni sohvapottu lähtee vastaavan mittaiselle lenkille? Frisbeegolffin kanssa tuo tulee käveltyä ikään kuin vahingossa ja mahdollisesti myös hyvässä seurassa tai parhaassa :)

Karhumäen rata Imatralla on urheilupuiston keskittymä. Alueelta löytyy hiihtoladut, yleisurheilukenttä, jalkapallokenttiä, jäähalli ja Imatran kylpylä.
Esimerkiksi Lammiharjun radalla Urjalassa maaston vaihtelut oli suuria. Joka tarkoitti sitä, että ylämäkeen kavutessa sai sykkeenkin kohoamaan ihan vahingossa. Mutta suurin osa meidän kiertämistä radoista on melko tasaista maastoa, joka sopii myös enemmän harjoittelevalle palauttavana treeninä sekä tietysti hupihetkenä.

heittoterkuin,
Katja