tiistai 29. tammikuuta 2013

Nuha pitkästä ilosta

Minulle tuli flunssanpoikanen muistoksi ihanasta retkiluistelusta Rantasalmella. Sen vuoksi eilinen kuulatunti ja venyttely jäi pitämättä ja sen vuoksi minulla on tänään aikaa kirjoitaa blogiin. Rankka urheilusuoritus heikentää tilapäisesti ihmisen vastustuskykyä. Minulle kun oli perjantaina salaa hiipinyt kaktus kurkkuun ja matka Valkeakoskelta Sulkavalle sujuikin munkkipastilleja syöden sekä jännittäen näinköhän jää luistelut väliin. Käly tarjosi naista väkevämmän suunhuuhtelun perjantai-iltana (kyllä, kurlasin vodkalla ja yök se maistui pahalle) ja lauantaina kurkku ei ollutkaan niin kipeä joten onneksi päästiin luistelemaan.

Kuten edellisessä postauksessa jo aavistelin, meidän perheyhteisö hurahti retkiluisteluun siihen malliin että nyt on kurkittu terien ostoa omiin luistelumonoihin... Jos teillä on tietoa mistä saisi edullisesti retkiluisteluteriä, niin vinkatkaa ihmeessä! Itse olen vielä kahden vaiheella haluanko omani vaelluskenkiin vai luistelumonoihini. En nimittäin ole täysin varma onko luistelumononi täydelliset. Näillä muutamilla lyhyillä hiihtolenkeillä varpaani ovat olleet kylmissään. Pelkään pahoin, että monot pitäisi olla aivastuksen verran suuremmat. Muistissani on kuitenkin nuo minun välikelinmonot mitkä taas on ollut aavistuksen turhan isot ja sen vuoksi ne aiheuttaa minulle joka kerta rakot. Täytyy kokeilla vielä muutama kerta ennen kuin teen päätöksen.

Mietin edellisen postauksen jälkeen kenelle suosittelisin retkiluistelua ja en oikeastaan löytänyt ketään tai mitään kenelle en sitä suosittelisi. Retkiluistelu on mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa vaikka koko perheelle! Ainakin Rantasalmella oli myös koiria mukana. Itse en uskaltaisi antaa koiran vetää minua, pelkäisin että vauhti nousisi liian isoksi, mutta saisihan koiraa pitää pitkässä flexissä. Retkiluistelu on loistavaa tekniikkakoulutusta ajatellen luisteluhiihtoa. Koin ahaa-elämyksiä kun annoin luistimen vaan liukua jäällä että ai niin tältä sen kuuluisi tuntua (tai ainakin muistuttaa) myös ladulla mennessä. Sen vuoksi polte ladulle on nyt kuumempi kuin aikoihin! Tekisi niin mieli mennä koittamaan saanko sen idean luistinradalta siirrettyä myös hiihtoladulle. Joten sovitaanko nyt, että flunssa katoaa tänä iltana mun kropastani, kiitos!

Meillä isäntä varustautui tähän flunssan katoamiseen ja antoi meidän luistelusukset voideltavaksi yhdelle voitelu-Gurulle Valkeakoskella. Guru on ehkä yli 70 vuotias ja hoitaa edelleen paikallisen hiihtoseuran suksia sekä siinä sivussa myös meidän tavan tallaajien suksia. Minun suksillani on hiihdetty alle 30 km tänä vuonna ja siitä huolimatta Gurun palaute oli, että sukseni on hiihdetty kuiviksi. Tarkoittaen, että minun olisi pitänyt joka kerta sivellä pikavoidetta suksen pohjaan kun lähden liikkeelle. Minä, joka en ole voidellut tosiaan niitä välikelinsuksiani varmaan viimeiseen kolmeen vuoteen, voin kertoa ettei tullut mieleenikään että suksia pitäisi useammin huoltaa. Joka tapauksessa Guru laittoi meidän suksen pohjiin parafiinit ja kehoitti katsomaan jatkossa kun hiihdän että jos tulee harmaata suksen pohjaan se tarkoittaa sitä, että pitäisi harjata suksen pohja kevyesti. Sitten kun harmaata tulee toisen kerran, suksi on syytä viedä uudelleen voideltavaksi parafiinillä.

Hyvät ja selkeät neuvot. Nyt vaan sitten vielä muisteleen että laitetaanko parafiinin päälle vielä jotain luistovoidetta? Guru suhtautui melko nihkeästi pikaluistovoiteeseen. Totesi, että sillä hiihtää 5-10 km, mutta sen jälkeen pikaluisto on jo kadonnut pohjasta. Meillä isäntä onkin tämän huomannut, itse ilmeisesti vedän sen verta fiiliksissä etten ole huomannut itse mitään :D Minulla olisi ollut mahdollista osallistua suksien voitelukurssille, valitettavasti päivä ei sopinut minulle, joten voitelun salat jäi  nyt saamatta tällä kertaa. Tosin olen kyllä kertaalleen ollut voitelukurssilla, silloin voideltiin laskettelusuksia ja -lautoja. Ja ainoat mitä pohjaan laitettiin oli parafiiniä ja sitä siis useampi kerros (näin ainakin muistan). Eipä siinä, toivotaan nautinnollisia ulkoilukelejä, jotta päästään taas nauttimaan raittiista ilmasta viimeistään viikonloppuna.

Ai niin, lukuisat kahvakuula tuurailut mahdollistivat minun ilmoittautumaan kahvakuulaohjaaja koulutukseen maaliskuussa. Tule sinäkin mukaan, kahvakuulamies laittaa meidät ruotuun :D

positiivisin flunssannujerrusterveisin,
Katja

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Retkiluistelua kokeilemassa

Isäntä kysyi aikanaan mitä minä haluan syntymäpäivälahjaksi. Kerroin haluavani, että mennään yhdessä kokeilemaan retkiluistelua ja siitä se idea sitten lähtikin. Olimme suunnitelleet lähtevämme joka tapauksessa Sulkavalle tammikuussa, joten samalla päätettiin hoitaa minun syntymäpäivälahja luistelukin. Säätiedotteet näyttivät vaihdellen -16 joten piti pakata kahdet ulkoiluvaatteet: topat ja hiihtovaatteet.
Lomakeskus Järvisydän

Löysimme Lomakeskus Järvisydämeen Rantasalmella. Tunnelma lomakeskuksessa oli uskomattoman pysähtynyt. Rauhallisen näköinen maisema, ihanan tunnelmalliset mökit, mitkä on rakennettu rinteeseen. Tämä paikka on taatusti upea myös kesällä. Retkiluistimia vuokrattiin aivan järven rannassa pienessä työmaakopinnäköisessä sopessa. Vuokraamosta löytyi retkiluistimia, lumikenkiä, sauvoja sekä potkukelkkoja. Me vuokrasimme vaelluskengät, terät ja sauvat. Ei muuta kun terille ja katsotaan miten meidän käy. Reittipituudet aiheuttivat heti alkuun pientä painetta... ekalle pysähdyspaikalle oli 4 km, tokalle 8 km ja kääntöpaikkana Linnansaari 12 km. Niin niin, eli noista pitäisi vielä tulla takaisin - huhhuh, miten sitä jaksaa. Enhän minä ole hiihtänytkään luisteluhiihdolla pidempään kuin vähän yli 5 km putkeen (joo, tekniikkakoulussa 8 km, mutta siinä ei menty koko ajan tukkaputkella).
Meidän vuokratut retkiluistimet.

Päädyttiin viisaasti katsomaan miltä luistelu tuntuu ja tekemään vasta sen jälkeen päätöksen. Vuokrakojun isäntäkin kertoi, että teillä on päivävuokra varusteissa sekä ratalipussa, joten voitte välillä tulla vaikka kahvittelemaan päärakennukseen jos tekee tiukkaa. Ei muuta kun radalle! Ensimmäiset potkut oli hieman hakemista tasapainon kanssa, mitä tästä tulee... mutta kyllähän se sieltä alkoi löytymään. Hetki hetkeltä alkoi tuntumaa paremmalta. Tämä oli juuri se tunne miltä kuvittelen (tai toivon) että luisteluhiihdossa minusta tuntuu. Ei ole paniikkia lykkiä sauvoilla eteenpäin vaan voi rauhassa liu'uttaa luistinta pitkin jäätä.

Tästä se baana sitten lähtee...
 Jään pinta oli aurattu juuri ennen meidän tuloa jäälle ja osittain vielä sen jälkeenkin (pariin kertaan väistimme aura-autoa). Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta meille molemmille retkiluistella, tykkäsimme että jään pinta oli erinomainen. Melko nopeasti tuli opittua että kannattaa luistella paljaalla jäällä - nimittäin minä otin reissun ainoat akat liukumalla lumeen, josta meinasi lähteä tasapaino, mutta minkä korjasin selkäytimestä tulleella liikkeellä, luistimen kärjellä, joka oli kuin bensaa liekkeihin ja minä syöksyin jäähän, kirjaimellisesti. Ei sattunut, mutta hyvä opetus tuli :)

Ensimmäisen pysäkin kohdalla katselimme vaan toisiamme ja totesimme että jatkamme eteenpäin. Olimme luistelleet siihen mennessä 20 minuuttia, eli huimaa n. 12 km/h vauhtia. Edelleenkin muistutan, että olemme ensikertalaisia eikä myöskään luisteluhiihtokilometrejä ole montaakaan takana. 8 km kohdalla alkoi suussa maistumaan jo luvatut letut Linnansaaressa, joten päätimme jatkaa sinne asti. Matkalla ylitimme laivareitin, mikä ei vielä ainakaan ollut luisteltavassa kunnossa, mutta minkä ylitse pääsi luistimien kanssa varovasti kävellen. Aika hyvin ottaen huomioon että laivareitti on vielä ollut auki tämän vuoden puolella! Viimeiset 4 km ennen taukoa olikin hieman haasteellisempaa osioo, en tiedä johtuiko jo siitä että paikat alkoi tottumattomalla tuntumaan siltä että jotain on tehty. Itselläni pahiten tuntumaa otti keskimmäisen pakaran kiinnityskohta, se oli kuin tulessa molemmilla puolin. Lisäksi motivaatiota antoi mahdollisuus, että jos tulee oikeasti älyttömän puujalkaolo, niin Linnansaaresta olisi ollut mahdollista järjestää kyyti takaisin Järvisydämeen :)


Linnansaari ja kahvila auki! Täällä sai tinkiä :)


Pistäydyimme siis välistopille kahvilaan ja harmitukseksemme meillä ei ollut kuin 10 € rahaa mukana. Siinä sitten hinnastoa katselemalla pohdimme mitä haluamme ja mitä meillä on mahdollista ostaa. Siinä pähkiessämme myyjä lupasi että heillä saa tinkiä, joten päädyimme kahteen lettuun, kahviin sekä lämpimään mehuun. Omasta repusta löytyi muutama suolakeksi, joten pärjäsimme hyvin niillä. Kahvio taisi olla juuri auennut, sillä sisällä oli erittäin kylmä... minä tietysti otin heti takkia, pipoa ja hanskoja pois kun olin hionnut, mutta se ei ollut viisasta. Söimme ja joimme viidessä minuutissa ja päätimme lähteä jatkamaan luistelua. Muutama kävelyaskel luistelun välissä teki hyvää surullisille pakaralihaksilleni.

Meidän terät nojaamassa kylttiin, muiden terät ja sauvat penkillä. Nuo terät sopivat luistelumonoihin.
Matka jatkui iloisesti ja rauhallisesti kohti Järvisydäntä, ainoa ongelma oli vastatuuli. Niin kuin tullessa oltiin lennetty ilman murheen häilää ja jopa ihmeteltykkin että miten täällä ei tuule ollenkaan noh, se selvisi kun käännyttiin toiseen suuntaan. Sen huomasi myös sykkeissä, joutui tekemään paljon enemmän töitä päästäkseen eteenpäin. Toisaalta kun sopiva vauhti ja rytmi löytyi, oli mukavaa kyllä molempiin suuntaan päästää menemään. Sykekkään ei aiheuttanut silloin haastetta liiemmin. Melko pian minun pakarani oli sitä mieltä että taukoja pitää pitää useammin, alkoi jo jännittämään että näinkö me päästään lähtöpaikkaan asti. Alla oleva kuva on otettu juuri ennen laivareitin ylitystä.
Isäntä otti etumatkaa ja nappasi muutaman kuvan meitsistä. Sauvat sohii minne sohii tässä kuvassa :)

Tässä tauolla viimeisellä pysäkillä. Maaliin on matkaa 4 kilometriä... tämä oli siis se, mikä oli meidän ensimmäinen tavoite, mutta se ylitettiin moninkertaisesti.
Viimeinen rutistus edessä.
Pidimme retkiluistelusta! Emme olisi ikinä uskoneet että jaksamme tuosta noin vain luistella lähes 25 km ensimmäisillä potkuilla. Maisemat ja puitteet olivat loistavat ja uskomme että palaamme Rantasalmelle vielä tänä keväänä kevätjäille. Lisäksi suunnittelemme omien terien ostoa luistelumonoihimme ja tavoitteena on mennä seuraavaksi testaamaan Näsijärven ja Saarikylien radat. Taisimme vihdoin löytää yhteisen urheiluharrastuksen mitä voimme yhdessä tehdä ilman että toisen tarvii ylittää oma kuntonsa ja toisen alittaa. Keli suosi meitä, pakkasta oli ainoastaan n. 7 astetta ja tuulta ei ollut ihan valtavasti, vaikka se takasin tullessa siltä tuntuikin. Semmoisen muistion haluan vielä jakaa kaikille, että kun lähdette luistelemaan ottakaa mukaan kuivat vaatteet, mitkä voitte vaihtaa luistelun jälkeen jos ette heti pääse peseytymään. Me lähdimme suoraan Savonlinnaan ja minä tärisin vaikka auton pepunlämmitin huusi täysillä, toivotaan että flunssa älyää pysyä pois kropasta, en nimittäin tilannut sitä :)

Nauttikaahan ulkoilukeleistä!
*EDIT: Takasin tulo kesti 70 min. eli 10 minuuttia pidempään kun toiseen suuntaan. Kaloreita kului mittarin mukaan n. 1500 kcal. Keskisyke oli 144 ja max 170.*

retkiluisteluterkuin,
Katja

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Luisteluhiihtotekniikkaa ja omaa harjoittelua

Tämä viikko onkin mennyt älyttömän nopeasti. Keskiviikko iltana olimme kaverini Tainan kanssa luisteluhiihtotekniikkaa oppimassa tällä kertaa Tampereen Pyrinnön opettamana (lue Tainan teksti täältä). Aivan alkuun sykemittarini halusi päivittää painoni ja siitähän se ilo irtosikin, muutama kilo on karissut ja sykemittari riemuitsi siitä. Toki itsekkin, mutta pakkasessa olisin vaan tahtonut laittaa sykemittarin päälle :) enkä jäädyttää sormiani.

Meillä oli kolme opettajaa ja ensin suoritettiin niin sanottu poroerottelu sprinttihiihdon merkeissä. Lähdettiin hirveellä ryskeellä hiihtään Kaupin sprinttirinkulaa lävitse ja ekaan mäkeenhän se tökkäs. Oma suksi siinä kohtaa olisi vielä luistanut, mutta edellä meni niin leveetä haaraa ettei ohitse päässyt vaikka hän huusikin että menkää ohi vaan. Noh, ei siitä muutkaan ohi menneet, mutta peli oli siinä kohtaa pelattu. Mäen huipulla varvattiin kaverini kanssa hitaammin noussut rouva ja lähdimme laskemaan alaspäin kohti maalialuetta. Maalissa meidät jaettiin kahteen eri porukkaan, niihin ketkä oli nopeampaa hiihtäneet ja niihin ketkä hitaampaa. Me päästiin hitaampien hiihtäjien seurueeseen ja olin ihan tyytyväinen ryhmäjakoon.

Alku aloitettiin erilaisilla liukuharjoitteilla. Ensin ainoastaan yksi suksi jalkaan ja ei kun liukumaan. Rata mitä hiihdimme oli hiihtäen tehty ja siinä oli tosiaan n. 10 rataa vierekkäin. Se, mitä opettajat (meidän ryhmä sai 2 Jarmoa) ei muistaneet painottaa oli että kyseessä EI ole kilpailu vaan tarkoituksena on liu'uttaa suksea mahdollisimman pitkään. Päästyämme radan päähän (n. 50 metriä) käännyttiin ympäri ja jatkettiin samalla jalalla liukumisia. Loppusuoralla minulla alkoi jo polttelemaan reisissä, kyllä tuntuu! Itse olisin mieluusti jättänyt siihen, mutta niin vaan opettajat ohjeisti lähtemään vielä yhdelle varville. Tunnustan, lintsasin vähän :) Sitten tehtiin sama toisella suksella ja lopuksi niin että molemmat sukset jalassa ja sauvat käsissä pyrkien kuitenkin pitämään painon vuorotellen toisella suksella.

Näiden harjoitteiden jälkeen pääsimme tosi toimiin ja lähdettiin treenaan kuokkaa pesäpallostatdionilla olleella radalla. Rata oli ovaali, joten kaarrehiihtoa tuli melko paljon. Itse kun olin toisella tekniikkakerralla lyhyen ajan sisään, täytyy todeta että kyllä oppi oli mennyt perille. Kuokka kulki hyvin, kuten viimeksikin.

Wassu oli vuorossa seuraavana ja siinä kohtaa järjestäydyimmekin kahteen ryhmään, meidän ryhmään tuli 3 + opettaja. Meidän ryhmä oli suhtkoht tasainen osaamisiltaan, meille riitti suhtkoht sama aika tehdä harjoitteita niin että saimme siitä hyvin irti olennaiset. Päätimme hiihtää ainoastaan suoranpätkää ja sit kääntyä takaisin, jotta ei tarvisi keskittyä kaarrehiihtoon niin paljoa. Koska keli oli äärettömän luikas, piti wassussakin keskittyä niin että oikeasti liukui riittävän pitkälle kummallakin suksella, jotta ehti työntämään joka potkulla.

Mogren oli vuorossa viimeisenä, huomasin itseltäni että varsinkin kaarteeseen tullessa, minulla karkaa helposti kuokalle. Opettaja lohdutteli että Mogrenin ja kuokan väli on oikeastaan melko pieni, joten sitä ei sinällään kannata murehtia.

Illan lopuksi säntäsimme saman sprinttipätkän uudelleen. Vahingosta viisastuneena syöksyin aikalailla kärjen tuntumassa matkaan, näin sain tulla melko rauhassa nousun... ja mikä nousu siitä tulikaan! Ylhäällä sykkeet 187, jep jep. Pieni hengästyspaussi päästi pari ohitseni laskuun, ketkä kuitenkin jäivät epäröimään pienen mäen nyppylän päälle ennen seuraavaa laskua. Itsellä oli vauhti päällä ja huikkasin vaan kavereille että latua, täältä tullaan nyt! Latua tuli, kukaan ei jäänyt kenenkään jalkoihin, tiukka viimeinen kaarre myös pysyttiin pystyssä, joten varsin tyytyväinen voi olla loppurutistukseen. Kahden tunnin tekniikka, 1300 kcal sykemittarin mukaan poltettuna, hiihdettynä n. 8 km. Kyllä oli emäntä puhki.

Mieluusti olisin lähtenyt jo heti uudelle hiihtoretkelle, mutta pakkanen pakotti hillitsemään vauhtia. Lähijärven jäälle tehtiin ladut torstaina, mutta vasta sunnuntaina ehdimme ladulle isännän kanssa. Yöllä satanut lumi teki pohjasta ainakin minulle erittäin vaikeasti hiihdettävän. Jalkoja piti nostaa korkealle, jotta pääsi pakkaslumen ylitse ja siihen tekniikkaan keskittyminen meinasi mennäkkin että pysyy pystyssä. Noh, joka tapauksessa, minä oikasin pari lahtea ja päädyin hiihtämään vähän yli 5 km. Jalat on tässä kohtaa poikki ja painaa tonnin! Kivaa oli kuitenkin viettää aikaa ulkona raittiissa ilmassa. Ajattelin lähteä hakemaan kaupasta hedelmiä ja tehdä hedelmäsalaatin illan vierailijoille.

Päivä näyttää pidentyneen jo sen verran, että ulkona ei ole vielä pimeää, menkää nauttimaan raittiista ulkoilmasta, muodossa tai toisessa.

Kuntoiluterveisin,
Katja

torstai 17. tammikuuta 2013

Lumikenkäretkellä

Viime viikon sunnuntai oli todellinen ulkoilupäivä. Aamun luisteluhiihtokoulusta kirmattiin kotiin, kerättiin eväät ja puut reppuun ja lähdettiin lumikenkäilemään läheisen järven jäälle. Ilma oli täydellinen ulkoilulle, pakkasta noin 8 astetta ja taivaalta ei tullut mitään ylimääräistä :) Edellisen suojajakson aikana lumet oli sulanut tai painuneet kasaan melko tiiviisti niin että lumikengillä ei ihan varsinaista hyötyä saatu. Mutta tulipahan tarvottua ja taatusti oli raskaampaa kuin kävely ilman lumikenkiä.
Retken toinen osapuoli, repussa eväät ja nuotiopuut.
Meidän tarkoitus oli kävellä läheiseen Kanisaareen ja tehdä sinne nuotio, nauttia eväät ja tassutella takaisin. Kanisaari oli kuitenkin valloitettu jo, joten jatkoimme matkaa järven toiselle puolelle, muistelimme että siellä oli joku retkipöytä kun syksyllä lenkkeilimme siellä suunnalla. Kumpikaan meistä ei tosin muistanut missä tarkalleen ottaen retkipöytä sijaitsi. Pienen hamuilun jälkeen löysimme retkipöytä paikan, joten ei muuta kun puut repusta ja nuotion tekoon. 
Nuotiota varten pöydän vieressä oli melko tasainen kivi, jonka päälle ruvettiin kyhään nuotiota.


Sunnuntaina ainoa latu oli hiihtäjien tekemä latu, tänään on avattu koneella tehdyt latu sekä ihmisille että koiralatu erikseen sekä luisteluhiihtoa varten oleva baana.



Vaikka nuotio olikin varsin pieni, siinä kesti yllättävän kauan aikaa että puut alkoivat muuttua hiillokseksi, siitäkin huolimatta että puut joita oli mukana oli hyvin pieniä. Eihän me maltettu odottaa, olisi pitänyt keksiä muuta tekemistä nuotion hiillostumisen ajaksi. Kun ei kauhean kauaksi nuotiopaikalta voitu lähteä niin ohjelmanumero koostui lähinnä makkaratikun etsimisestä ja nuotiotanssista.

Meitsi lumikengissä ja uudessa ulkoilupuvussa.
Juotiin eväskaakaot syötiin nuotiomakkarat ja pienet piparit ja lähdettiin tarpomaan takaisin kotiin. Järven jäällä matkan arvioiminen on vaikeaa... joten takaisin tullessa laitoimme sports trackerin mittaamaan matkaa. Uskomatonta, matkaa kertyi puolitoista kilometriä suuntaansa. Teimme siis varsin ekologista lähiretkeilyä. Käytimme sports trackeriä myös hyödyksi laskiessamme kesäistä uintiretken pituutta, minun käyttämä uimarata on siis n. 80 metriä pitkä, edestakaisin 160 metriä, hyvä tietää ensi kesää odotellessa.
Makkarat paistuivat minulle sopivaksi, retken toiselle osapuolelle liian haaleiksi.

Retken jälkeen olimme kokolailla puhki, lumikenkäretki oli kuluttanut minulta sykemittarin mukaan lähemmäs 600 kcal - ja tämä siis siltä ajalta kun liikuttiin. Nuotion teon ajan ja syömisen ajan mittari oli pysäytettynä. Suosittelen lämpimästi lähimatkailua muillekkin, matalalla sykkeellä tehtyä mukavaa peruskestävyystreeniä. Vaikka oma harjoitusohjelmasi olisi jaksotettu, peruskestävyyttä olisi syytä harjoitella vähintään 60 % kaikista harjoituksista, myös silloin kun sinulla on vauhtikestävyys tai maksimikestävyys kehitysjakso päällä. Tämä on hyvä pitää mielessä! Kuin myös se, että jos aina treenaat kovaa, et oikeasti tiedä mitä on treenata kovaa. Ja jotta jaksat treenata kovaa, on syytä kehittää myös peruskestävyyttä. Maltillisilla sykkeillä siis eteenpäin.

Kuntoiluterkuin,
Katja

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Luisteluhiihtokurssilla vol1

Mä joskus ihmettelen miten päätyy tämmösiin tilanteisiin, mutta niin taas kävi. Olin puhunut bussitutun kanssa että pitäs opetella luisteluhiihtotekniikkaa, koska ostin uudet sukset (ja haluan oppia ja en ole sinällään sitä sitten kouluajan harjotellut pahemmin). No niin, ensimmäinen askel oli siis otettu ja Atomicit ostettu uudenvuoden aattona. Toinen askel olikin bussituttuni joka tökkäs käyntikortin käteeni tällä viikolla että soita hänelle, hänen mies on luvannut sunnuntaina ohjata muutamalle muulle luistelutekniikkaa, ja jos vaan meille sopii niin me mahduttaisiin mukaan myös! Voi taivas miten teki mieli kiljua ja hyppiä innosta yhtä aikaa. Näin ne palaset vaan loksahtaa kohdilleen.

Sunnuntaiaamu koitti ja isäntä oli laittanut jotain luistavaa suksien pohjaan joten ei muuta kun kamat kasaan ja Luumit ladulle. Paikalle tullessa siellä odotteli jo muu joukko meitä, mutta hyvin me toisemme löydettiin.
Tässä meidän tekniikkaope Sami Pietilä. Tuhat kiitosta kärsivällisestä opetuksesta :)

Minä en ollut koskenutkaan uusiin luistelusuksiini joten ensimmäinen haaste oli saada mono siteeseen kiinni. Toinen jalka kiukutteli melko paljon, mutta kyllä me se kiinni saatiin (ja myöhemmin myös auki). Ensimmäinen harjotus tehtiin kuokka-tyylillä hyvin loivaan ylämäkeen. Kuokka tuntui olevan luontevaa meikäläiselle ja sainkin heti palautteen että meni täydellisesti, jep, huipulta lähdettiin siis liikkeelle :) Kuvia ei vielä siinä kohtaa ehditty napsimaan. Suomen ampumahiihtoliiton sivuilta löyty näpsäkkää materiaalia kuokasta, katsohan linkki.

Tässä oltiin tultu kuokalla ylös mäki ja ylhäällä palautteet sekä palautetta laskuasennoista.



Siinä kohtaa kun lähdettiin kapuamaan ihan oikeeta mäkee ylös, minulla vaihtui automaattisesti oma menemiseni ankka-tyyliin kun vauhti loppui kesken. Seuraavalla nousulla muut harjoittelivat myös ankkaa, tässä erään kurssilaisen tyylinäyte. Ankkaan sain lisävinkin vielä, että kannattaa kääntää lantiota vähän liukuvan suksen puoleen, jolloin lihakset pääsevät hieman helpommalla. Tämä vinkki jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa, lupaan silti pitää sen visusti mielessäni.

Ankalla ylös, vähän kuin haarakäyntiä, mutta suksea liu'utetaan. Sauvat antavat vauhtia vuorotellen aivan kuin sauvakävelyssä.

Ankan jälkeen otettiin tosiaan tiukka laskuasento, kyynärpäät polviin, sauvat vaateriin ja ei kun menoks! Laskettiin vähän kauemmaksi koska seuraavassa olisi vuorossa Wassberg-tekniikan harjoittelua. Tässä joutuikin laittamaan kaiken keskittymisen peliin että muisti ja ehti työntää tasatyönnön omaisesti jokaisella potkaisulla siinä kohtaa kun paino on täysin toisen suksen päällä. Välillä unohtu, välillä muisti, muutaman kierroksen jälkeen tämäkin alkoi kyllä sujua hienosti.

Sitten vasta vauhtia kun on KOKO paino samalla suksella.

Tämän jälkeen lähdettiin treenaamaan Mogrenia, isäntä oli tässä erityisen hyvä. Jotenkin itselle jäi kuokka ja Wassu päähän ja piti keskittyä äärettömästi siihen että mitä olen tekemässä juuri nyt. Ihan parasta stressin unohdustaktiikkaa kylläkin :) juuri muuta ei mahtunut päähän kun liuku, liuku ja työntö...
Tässä Sami kiihdyttää eka Wassulla ja vaihtaa sit Mogreniin.

Mogrenin mallia.
Mogrenin tyyli on sitten menoa ja meininkiä, pois alta kävyt ja männynkävyt, nyt tullaan ja kovaa! Toki, tätäkin tekniikkaa voi hiihtää hiljaa, kunhan tasapaino ja pää pysyy mukana. Kaiken kaikkiaan olimme äärimmäisen tyytyväisiä tähän mahdollisuuteen. Oli mukava aamupäivä pihalla, opimme paljon uutta vaikka kaikki ei välttämättä heti siirtyneetkään käytäntöön. Varokaahan vaan, kohta nähdään latujen uudet kuninkaalliset. Kiitos mahtavalle opettajalle ja huipulle opiskelijatiimille, oli ilo viettää aikaa teidän kanssa. Tekniikan jälkeen muut lähtivät vielä pidemmälle lenkille, mutta minulta loppui siinä kohtaa polttoaine, kiersimme kilometrin lenkin ja lähdimme kotia kohti. Luistelusukset on nyt korkattu mahtavassa opissa.

nauttikaahan ulkoilmasta - kuntoiluterveisin,
Katja

tiistai 8. tammikuuta 2013

2013 eka kuulaohjaus ja venyttely

Eilen alkoikin Haka Gymin jumpat, paikka vaihtui Kerhomajan kuntokeskukseen ja aika maanantaille. Lisäksi rukattiin vielä tuntia 45 minuutin mittaiseksi niin johan rupesi tapahtumaan. Väkeä oli salilla kun pipoa eilen, jee! Alkuun oli hieman eksotiikkaa kun piti siirrellä spinning-pyörät pois tieltä ja opetella käyttään musavehkeitä ja tarkastella valot ja muut, mutta kyllä kun me alkuun päästiin niin hyvä siitä tuli.

Eilisen treeni:
  • kolme patteria
  • jokaisessa kolme liikettä
  • jokainen tehdään kolmeen kertaan
  • jokaisen kestä yhden minuutin. 

I patteri
  • Vartalon ympäri pyöritys (toisella kierroksella toinen suunta ja vikalla puoliksi)
  • Etuheilautus
  • Kyykky (toisella kierroksella voit tehdä leveänä) 
II patteri
  • Pään ympäri pyöritys (toisella kierroksella toinen suunta ja vikalla puoliksi)
  • Suorin jaloin maastaveto
  • Pystysoutu
 III patteri
  • Kauppakassi (kolme heilutusta ja käden vaihto)
  • Pystypunnerrus
  • Askelkyykky eteen vuorojaloin
Yksinkertaisilla liikkeillä on kiva lähteä alkuun, uudet tulokkaat eivät säikähdä että onpa erikoisia liikkeitä, noita en opi ikinä. Ja pidempään lajia harjoittaneet voivat huoletta ottaa isompaa painoa kun tietää hallitsevansa liikkeet. Kuten totuttua, tunti aloitettiin pienellä alkuverryttelyllä, lähinnä pyöriteltiin niveliä että saatiin valmistettua keho tulevaan treeniin. Sen jälkeen katsottiin ekan patterin liikkeet lävitse ja kokeillaan miten ne menee, varmistetaan että tekniikka on turvallinen ja vasta sitten lähdetään tekemään tiukkaa työtä 9 minuuttia putkeen.

Sitten pieni hörppy ja matka jatkui kohti kakkospatteria. Itselläni on tapana treenata muiden mukana ja keskeyttää siinä kohtaa kun lähden ohjaamaan henkilökohtaisesti jos tekniikka meinaa hajota. Mielestäni on mukavaa että ohjaaja tekee kanssa, samalla on helppo varmistaa että koko ajan tulee tehtyä oikein jos sattuu unohtaan miten tämä liike nyt tehtiinkään.

Kuulatreenaajat veti hienosti koko setin lävitse ja tunnin jälkeen olikin palautteiden vuoro. Ohjattavat olivat tyytyväisiä treeniin, toivottavasti nähdään ensi viikollakin. Kevät lukkarissa ohjaan kuula-kolmivarttisen perään puolen tunnin venyttelyn, johon suurin osa kuulaajistakin vielä jäi. Olin varautunut tähän ennakolta siten, että venytykset eivät ole pitkiä vaan keskimittaisia, miten treenin jälkeen kuuluukin olla. Liikkeelle lähdettiin isoimmasta lihaksesta eli pakaralihaksesta ja siitä sitten pikkuhiljaa kohti pienempiä. Tässä sessiossa alavartalon lihakset venyteltiin ensin ja vasta sen jälkeen siirryttiin ylävartalon lihaksiin.

Oli mieletöntä ohjata taas niin montaa uutta kasvoa! Tiedän että lisää uusia kasvoja on tulossa ensi viikolla kun tuuraan kaveriani Tampereella. Energiapiikki on taas täynnä, joten ei kun lumitöihin :)

kuntoiluterveisin,
Katja 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Metsässä synttäreillä

Synttärit oli eilen ja olin päättänyt että tänä vuonna vietän erilaiset synttärit. Nykyiseen ajatusmalliini soveltuva ex-tempore tapahtumat on parhaita. Sen verran olin ajatellut että kotoa töihin lähdettäessä otan mukaani ulkoiluvaatteet. Koska olen tällä hetkellä bussikuukaudella (isännällä on autokuukausi) niin se toi omia rajoitteita tähän retkeen. Muun muassa lumikengät ja sukset piti jättää tällä kertaa suunnitelman ulkopuolelle. Ensisijainen tavoite oli ehdottomasti retkiluistelu. Valitettavasti vaan Näsijärven retkiluisteluradasta ei tippunut tietoa mitään kautta, ei soittamalla ei facebook sivujen välityksellä joten piti tehdä pikainen suunnitelman muutos. Ensin murheet poistavaa shoppailua ja Erätukusta uusi minulle passaava ulkoilupuku. Ulkoilupuku on SoftShelliä josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta muutoin kuin hanskoista, jotka ovat olleet ihan loistavat, oli sitten pakkasta 25 astetta tai nolla. Joka tapauksessa, täältä löytyy minun uusi Ruby Lady-takkini, pinkki - tietysti :) mukaan lähti myös SoftShell housut. Takissa on kainalo ventilointi eli jos oikein rupee hikittään voi avata vetskarit ja tuulettaa. Eilen sille ei ollut tarvetta.

Koska retkiluistelukuvio meni puihin lähdimme geokätköilemään. Ennen lähtöä minulla oli kasaasa 16 löydettyä kätköä ja Terolla 262. Taina oli ensikertalaisena mukana lajikokeilussa. Lähdettiin Kaukajärven Spiral-hallilta liikkeelle puoli kahdeksan aikaan illalla (kylläpä aika kuluukin nopeaan). Heti aluksi tuli todettua että minun puhelimeni ei halunnut etsiä yhtään mitään joten matkassa mentiin Teron GPS:n ja Tainan puhelimen avuilla. Käytimme geocatching.com- sovellusta kätköjen paikantamiseen, aluksi siis merkataan joko GPS:ään tai älypuhelimeen mitä halutaan etsiä ja sitten seurataan laitetta mihin mennään.

Tässä yksi mikä löydettiin.

Kun kätkön läheisyyteen tullaan yleensä laitteet siirtyvät taskuun ja aletaan etsimään koloista, liikennemerkeistä, penkeistä, puista - mistä tahansa. Ja kun kätkö löytyy, sieltä useimmiten löytyy myös pieni lokikirja mihin merkitään oma geonimi ja päiväys. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa että kätköähän ei tietenkään saa paljastaa ulkopuolisille (eli jästeille) joten siinä kohtaa kun kätkö löytyy on syytä myös katsella ympärille ettei muut näe tai kiinnitä huomiota. Itse en ole etsinyt yhtään kätköä yksin, joten tavaksi on muodostunut että ei näytetä toiselle kätköä vaan myös toinen saa löytää sen itse. Toki jos ei millään rupea löytymään niin sitten voi vinkata hieman. Vasta kun koko seurue on paikantanut kätkön kirjataan nimet lokiin. Näin säilyy kaikilla löytämisen ja etsimisen ilo.

Kätkö löytyi, nimi kirjaan ja kohti seuraavaa.
Matka sujui poluilla, umpihangessa, jyrkissä nousuissa, kivikoissa, noh, erilaisissa maastoissa. Välillä askellettiin edellä menijän jalanjälkiä pitkin ja välillä loikittiin meneen ihan miten sattui. Yksi kätköpaikoista oli Kaukajärvi Lights ja sinne olisi varmasti päässyt helpommin, mutta me mentiin vaikeamman kautta, joten ehkä jyrkimmästä kohtaa ylös puista tukea ottaen, tässä hieman kuvaa tuosta jyrkkyydestä. Tässä kohtaa suurinpiirtein meinasi alkaa usko loppumaan, mutta niin siitä vaan mentiin, sisulla ja ilon kautta.


Kaukajärvi lights etsinnässä.

Olinkin jo lisäämässä tähän kuvaa missä etsittiin itse kätköä, mutta ehkä se ei olekkaan soveliasta... ehkä siinä tapauksessa jos ei paljasta kätkön nimeä sen olisi voinutkin julkaista. Joka tapauksessa, tällä kätköllä mentiin umpihangessa ja nilkat kastuivat seurueen naisjäsenillä, Teron maiharit pitivät nilkat kuivina.

Kätkön nimi oli varsin kuvaava. Ylhäältä oli kyllä älyttömän kauniit maisemat, mitä ei tietenkään saa kuvaan vangittua.

Siinähän tuli ulkoiltua yli 2.5 tuntia! Mainiota peruskestävyystreeniä ja aivan ihanaa raitista ilmaa. Geokätköilyä voi harrastaa erittäin pienellä budjetilla. Älypuhelimella pääsee jo pitkälle (jos sellainen on) tai sitten hankkii GPS-laitteen. Sen lisäksi taskulamppu/otsalamppu sekä jonkin sortin ulkoiluvaatteet niin muuta ei tarvitakkaan. Sen lisäksi tätä voi tehdä koko perheen johdolla, yksin, kavereiden kanssa, työporukalla, miten vaan! Tästä voi järjestää pientä kisailua (tosin talvisaikaan perässä tulijoilla on etua edellisten jäljistä).

Eilisessä kätköilyssä tuli myös minulle yksi uusi kokemus, nimittäin yksi kätkö ei antautunut, ei millään. Sinne jäi plektrat vaihtoon odottaan uutta visiittiä. Noh, joskus näinkin. Ei muuta kun ulkoiluvaatteet päälle ja menkää metsään! Nauttikaa ulkoilmasta, minä ainakin aion :)

geokätköilysynttäriterkuin,
Katja

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Nyt se sitten on - uusi vuosi ja uudet elämäntavat...vai onko? Itse olen nykyistä elämäntapaa noudattanut jo useamman vuoden, nyt vaan se seuraava etappi on pitää ruokavalio kuosissa, liikuntapuoli on jo mallillaan. Tällä esimerkillä haluan kannustaa muitakin sillä että pelkällä liikunnalla harvoin pystyy pudottamaan painoaan, ainakaan kovin merkittävästi. Vartalon muotoihin toki liikunta vaikuttaa, mutta ruokavalion muutoksella pääset parempiin tuloksiin.

Itsellä on vierähtänyt taas muutama tunti oman firman nimen pyörittämisen kanssa, kaupparekisteriin pitäisi ilmoittaa ja odottaa meneekö se läpi, sitä ennen varmistaa että domain olisi myös vapaana että saadaan nettisivut loogiseen paikkaan. Samalla pohtia sitä kirjanpitäjää sekä miettiä jo mahdollista logoa tuleviin käyntikortteihin. Niin se aika vaan vierähtää että kohta ollaan jo maaliskuussa ja silloin viimeistään olisi tarkoitus ottaa asiakkaita vastaan rajoitettu määrä tosin, koska haluan palvelun olevan ensiluokkaista heti alkuhetkistä lähtien. Nyt olen juuri solmimassa harjoitusasiakkuutta kahden asiakkaan kanssa, näistä taisinkin mainita aikaisemmin. On jännä lähteä rakentamaan toiselle kunto- sekä ruoka-ohjelmaa. Toisen kanssa alkuhaastattelu on jo pidetty, toinen odottaa vielä vuoroaan, se on selvää että motivaatio on molemmilla huipussaan. Ilo päästä työskentelemään tällaisten asiakkaiden kanssa.

Omaa loppuvuotta sekä tämän vuoden alkua on kuvannut parhaiten kanava-kortti, siellä ollaan huhkittu nyt viimeksi tänään FitBallissa. Viime vuoden puolella kokeiluun pääsivät myös venyttelypuolituntinen sekä aivan huikean ihana lattari-tunti. On ollut mukavaa olla vähän sillä korvalla mukana että miten tekisin itse jos olisin ohjaamassa tätä tuntia - mitä tässä tunnissa on hyvää, toimisinko toisin jonkun toisen kohdalla ja jos niin miksi. Tietenkään en ole arvostellut toisia ohjaajia, vaan olen ottanut lähinnä itselleni kokemukseksi ja ajatukseksi miten itse toimisin. Tosin lattari-tunnista oli ihan pakko antaa palautetta koska se oli niin loistava! Tunnin ohjaaja oli semmonen ilopilleri, luonnollisella tavalla että hymyssä suin vedettiin koko tunti, vaikka pohkeet oli ihan jökissä 3-4 biisin jiven jälkeen (ne ei muuten oo palautuneet vieläkään, pitäisi siis venytellä vielä enemmän).

Uuden vuoden aattona kävin ostamassa vihdoin ne kauan kaivatut ja himoitut luistelusukset Intersportista. Ja tietysti heti tuli tämmönen keli että pitää kasvattaa vielä luonnetta ennen kun pääsee ladulle niitten kanssa :) Mä lupaan tehdä lyhyen postauksen ostotapahtumasta itsestään, ainahan siitä sen verran jää kerrottavaa.

Uuden vuoden päivänä olikin poikkeuksellisesti vuorossa puusouvia, eli kanniskeltiin puita autotallin puolelta talon sisälle puuvarastoon kun oli päässyt puuvarasto hetkellisesti väheneen. Voin kertoa että se jos mikä on mahtavaa reeniä takareisille. Kyykkäily siellä ala-asennossa laittaa takareidet töihin ja ne on niin kireenä taas... mulle kenelle takareidet vielä kiristyy muutenkin herkästi istumatyön vuoksi niin voi voi... Noh, huomiselle on varattu joogatunnille paikka, joten toivon todella että teemme siellä pitkään alaspäin katsovaa koiraa. Linkkasin tuon liikkeen teille jos ei ole tuttu ja suosittelen lämpimästi tämän tekemistä.

Pari päivää vielä ennen mun synttäreitä, oon miettinyt pitkästä aikaa jopa pitäväni kestit :) Jos ei muuta niin kokoontua ystävien kanssa ulkoileen... beware!

Liikunnallista ja terveellistä kuluvaa vuotta kaikille! Jos haluat tehdä muutoksen, ota yhteyttä, mietitään yhdessä mikä sopisi sinulle parhaiten.

ulkoilu-uudenvuosi-synttäriodotus terveisin,
Katja