Luisteluhiihtokurssilla vol1

Mä joskus ihmettelen miten päätyy tämmösiin tilanteisiin, mutta niin taas kävi. Olin puhunut bussitutun kanssa että pitäs opetella luisteluhiihtotekniikkaa, koska ostin uudet sukset (ja haluan oppia ja en ole sinällään sitä sitten kouluajan harjotellut pahemmin). No niin, ensimmäinen askel oli siis otettu ja Atomicit ostettu uudenvuoden aattona. Toinen askel olikin bussituttuni joka tökkäs käyntikortin käteeni tällä viikolla että soita hänelle, hänen mies on luvannut sunnuntaina ohjata muutamalle muulle luistelutekniikkaa, ja jos vaan meille sopii niin me mahduttaisiin mukaan myös! Voi taivas miten teki mieli kiljua ja hyppiä innosta yhtä aikaa. Näin ne palaset vaan loksahtaa kohdilleen.

Sunnuntaiaamu koitti ja isäntä oli laittanut jotain luistavaa suksien pohjaan joten ei muuta kun kamat kasaan ja Luumit ladulle. Paikalle tullessa siellä odotteli jo muu joukko meitä, mutta hyvin me toisemme löydettiin.

Tässä meidän tekniikkaope Sami Pietilä. Tuhat kiitosta kärsivällisestä opetuksesta :)

Minä en ollut koskenutkaan uusiin luistelusuksiini joten ensimmäinen haaste oli saada mono siteeseen kiinni. Toinen jalka kiukutteli melko paljon, mutta kyllä me se kiinni saatiin (ja myöhemmin myös auki). Ensimmäinen harjotus tehtiin kuokka-tyylillä hyvin loivaan ylämäkeen. Kuokka tuntui olevan luontevaa meikäläiselle ja sainkin heti palautteen että meni täydellisesti, jep, huipulta lähdettiin siis liikkeelle :) Kuvia ei vielä siinä kohtaa ehditty napsimaan. Suomen ampumahiihtoliiton sivuilta löyty näpsäkkää materiaalia kuokasta, katsohan linkki.

Tässä oltiin tultu kuokalla ylös mäki ja ylhäällä palautteet sekä palautetta laskuasennoista.

Siinä kohtaa kun lähdettiin kapuamaan ihan oikeeta mäkee ylös, minulla vaihtui automaattisesti oma menemiseni ankka-tyyliin kun vauhti loppui kesken. Seuraavalla nousulla muut harjoittelivat myös ankkaa, tässä erään kurssilaisen tyylinäyte. Ankkaan sain lisävinkin vielä, että kannattaa kääntää lantiota vähän liukuvan suksen puoleen, jolloin lihakset pääsevät hieman helpommalla. Tämä vinkki jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa, lupaan silti pitää sen visusti mielessäni.

Ankalla ylös, vähän kuin haarakäyntiä, mutta suksea liu'utetaan. Sauvat antavat vauhtia vuorotellen aivan kuin sauvakävelyssä.

Ankan jälkeen otettiin tosiaan tiukka laskuasento, kyynärpäät polviin, sauvat vaateriin ja ei kun menoks! Laskettiin vähän kauemmaksi koska seuraavassa olisi vuorossa Wassberg-tekniikan harjoittelua. Tässä joutuikin laittamaan kaiken keskittymisen peliin että muisti ja ehti työntää tasatyönnön omaisesti jokaisella potkaisulla siinä kohtaa kun paino on täysin toisen suksen päällä. Välillä unohtu, välillä muisti, muutaman kierroksen jälkeen tämäkin alkoi kyllä sujua hienosti.

Sitten vasta vauhtia kun on KOKO paino samalla suksella.

Tämän jälkeen lähdettiin treenaamaan Mogrenia, isäntä oli tässä erityisen hyvä. Jotenkin itselle jäi kuokka ja Wassu päähän ja piti keskittyä äärettömästi siihen että mitä olen tekemässä juuri nyt. Ihan parasta stressin unohdustaktiikkaa kylläkin :) juuri muuta ei mahtunut päähän kun liuku, liuku ja työntö...

Tässä Sami kiihdyttää eka Wassulla ja vaihtaa sit Mogreniin.

Mogrenin mallia.

Mogrenin tyyli on sitten menoa ja meininkiä, pois alta kävyt ja männynkävyt, nyt tullaan ja kovaa! Toki, tätäkin tekniikkaa voi hiihtää hiljaa, kunhan tasapaino ja pää pysyy mukana. Kaiken kaikkiaan olimme äärimmäisen tyytyväisiä tähän mahdollisuuteen. Oli mukava aamupäivä pihalla, opimme paljon uutta vaikka kaikki ei välttämättä heti siirtyneetkään käytäntöön. Varokaahan vaan, kohta nähdään latujen uudet kuninkaalliset. Kiitos mahtavalle opettajalle ja huipulle opiskelijatiimille, oli ilo viettää aikaa teidän kanssa. Tekniikan jälkeen muut lähtivät vielä pidemmälle lenkille, mutta minulta loppui siinä kohtaa polttoaine, kiersimme kilometrin lenkin ja lähdimme kotia kohti. Luistelusukset on nyt korkattu mahtavassa opissa.

nauttikaahan ulkoilmasta - kuntoiluterveisin,
Katja