Lumikenkäretkellä

Viime viikon sunnuntai oli todellinen ulkoilupäivä. Aamun luisteluhiihtokoulusta kirmattiin kotiin, kerättiin eväät ja puut reppuun ja lähdettiin lumikenkäilemään läheisen järven jäälle. Ilma oli täydellinen ulkoilulle, pakkasta noin 8 astetta ja taivaalta ei tullut mitään ylimääräistä :) Edellisen suojajakson aikana lumet oli sulanut tai painuneet kasaan melko tiiviisti niin että lumikengillä ei ihan varsinaista hyötyä saatu. Mutta tulipahan tarvottua ja taatusti oli raskaampaa kuin kävely ilman lumikenkiä.

Retken toinen osapuoli, repussa eväät ja nuotiopuut.

Meidän tarkoitus oli kävellä läheiseen Kanisaareen ja tehdä sinne nuotio, nauttia eväät ja tassutella takaisin. Kanisaari oli kuitenkin valloitettu jo, joten jatkoimme matkaa järven toiselle puolelle, muistelimme että siellä oli joku retkipöytä kun syksyllä lenkkeilimme siellä suunnalla. Kumpikaan meistä ei tosin muistanut missä tarkalleen ottaen retkipöytä sijaitsi. Pienen hamuilun jälkeen löysimme retkipöytä paikan, joten ei muuta kun puut repusta ja nuotion tekoon. 

Nuotiota varten pöydän vieressä oli melko tasainen kivi, jonka päälle ruvettiin kyhään nuotiota.

Sunnuntaina ainoa latu oli hiihtäjien tekemä latu, tänään on avattu koneella tehdyt latu sekä ihmisille että koiralatu erikseen sekä luisteluhiihtoa varten oleva baana.

Vaikka nuotio olikin varsin pieni, siinä kesti yllättävän kauan aikaa että puut alkoivat muuttua hiillokseksi, siitäkin huolimatta että puut joita oli mukana oli hyvin pieniä. Eihän me maltettu odottaa, olisi pitänyt keksiä muuta tekemistä nuotion hiillostumisen ajaksi. Kun ei kauhean kauaksi nuotiopaikalta voitu lähteä niin ohjelmanumero koostui lähinnä makkaratikun etsimisestä ja nuotiotanssista.

Meitsi lumikengissä ja uudessa ulkoilupuvussa.

Juotiin eväskaakaot syötiin nuotiomakkarat ja pienet piparit ja lähdettiin tarpomaan takaisin kotiin. Järven jäällä matkan arvioiminen on vaikeaa... joten takaisin tullessa laitoimme sports trackerin mittaamaan matkaa. Uskomatonta, matkaa kertyi puolitoista kilometriä suuntaansa. Teimme siis varsin ekologista lähiretkeilyä. Käytimme sports trackeriä myös hyödyksi laskiessamme kesäistä uintiretken pituutta, minun käyttämä uimarata on siis n. 80 metriä pitkä, edestakaisin 160 metriä, hyvä tietää ensi kesää odotellessa.

Makkarat paistuivat minulle sopivaksi, retken toiselle osapuolelle liian haaleiksi.

Retken jälkeen olimme kokolailla puhki, lumikenkäretki oli kuluttanut minulta sykemittarin mukaan lähemmäs 600 kcal - ja tämä siis siltä ajalta kun liikuttiin. Nuotion teon ajan ja syömisen ajan mittari oli pysäytettynä. Suosittelen lämpimästi lähimatkailua muillekkin, matalalla sykkeellä tehtyä mukavaa peruskestävyystreeniä. Vaikka oma harjoitusohjelmasi olisi jaksotettu, peruskestävyyttä olisi syytä harjoitella vähintään 60 % kaikista harjoituksista, myös silloin kun sinulla on vauhtikestävyys tai maksimikestävyys kehitysjakso päällä. Tämä on hyvä pitää mielessä! Kuin myös se, että jos aina treenaat kovaa, et oikeasti tiedä mitä on treenata kovaa. Ja jotta jaksat treenata kovaa, on syytä kehittää myös peruskestävyyttä. Maltillisilla sykkeillä siis eteenpäin.

Kuntoiluterkuin,
Katja