Rukan hiihtokoulussa

Reissuun sisältyi tällä kertaa laskuvälineet, joten nyt oli oiva hetki tarttua härkää sarvista ja lähteä koittamaan lautailua. Muutama vuosi takaperin kaverini on auttanut minua lautailun ihmeisiin, mutta aikaa on kulunut sen verran, että juurikaan siitä ei muistunut mieleen (muuta kun 80-luvun pelin ski or die tunnari :D). Näin oli selvää, että varaan hiihdon opettajan. Hetken keskusteltuamme, totesimme että kaikki kolme haluamme tunnille. Olimme jo torstaina kyselleet varovasti hiihtokoulusta että olisiko siellä tilaa meille ja vastaus oli kyllä on.

Tästä alkoi, vuokraamosta lautailukamppeet.

Perjantaina itsenäisyyspäivän kunniaksi otimme vuokraamosta laudat ja lähdimme rohkeasti tunnille (niin tai siis kaksoistunnille, 1 h 40 min). Hiihtokoulun vastaanotolta olivat meitä sen verran varotelleet, että voi olla ettemme pääse harjoittelurinnettä kauemmaksi tällä ensimmäisellä kertaa. Tapaamispisteellä Juuso oli iloisena meitä ottamassa vastaan. Sanottiin morot ja lähdettiin koittaan perusasioita harjoittelurinteen juurelle. Perusasioina selviteltiin aluksi mikä jalka edellä lasketaan, miten siteet laitetaan kiinni, miten laudalla liu'utaan ja miten käännetään lauta paikallaan ollessa.

Aika ennen tuntia, samee kuva on ihan sopiva, ei näy ilmeet... tais vähän jännittää.

Sen jälkeen mentiin Kuru-rinteen alaosaan kokeileen liukumista ja kääntymistä yhteen suuntaan. Tämä sujui hyvin, jonka jälkeen Juuso istutti meidät hissiin ja ei kun kohti Kuru-rinnettä. Hissipoika ei ollut oikein hereillä siinä kohtaa eikä hidastanut hissiä, eka pari pääsi hyvin tuolihissiin ja niin pääsi toinenkin... vasta siinä kohtaa kun myös toinen pari oli hississä hissipoika heräsi ja kysyi mitä? No jaa, se meni jo, meinaan se hetki kun olisit voinut hidastaa hissiä kun on ensikertalaisia tulossa kyytiin.

Kururinteen ylhäällä ekaa kertaa laudalla. Tästä se lähtee, tai ainakin jotain lähtee!

Tavotteena oli ensin päästä hissistä pois: paino etujalalle, lauta suoraan (ei poikittain) ja liukua pois hissistä. Ekaksi pitää kertoa, kukaan meistä ei kaatunut, minä kyllä yritin - laittamalla sen laudan poikittain. Muutama potkupomppu ja muistin, lauta suoraan ja liu'uin kauniisti pois hissin tieltä. No niin, ens kerralla muistan. Seuraava harjoite oli laittaa takaside kiinni ja nousta ylös. Etuperin nouseminen oli ainakin tällä reissulla minulle täysin utopistinen tavote, joten alkuun Juuso nosti aina pyllähdyksen jälkeen minut ylös. Aluksi oli tavotteena harjoitella jarruttamista, juuri sitä mitä suksilla laskiessa inhoan kun lautailijat tekee: lanata rinteestä jää näkyviin. Nyt kun itse olin laudan kyydissä, ymmärsin miksi sitä tehdään. Yritin kohteliaasti lanata rinteen reunassa ja se sujui kohtuullisesti.

Kaverin kuva, minä jo etualalla lanailemassa.

Jahka olimme lananneet jyrkemmän osan alas, seuraava harjoite olikin lähteä tekemään käännöksiä rinteen tasasemmalla osalla. Ensin takakantin puolelta ja sen jälkeen etukantin puolelta ja sitten yhdistää niitä. Tömps! Tömps! ja vielä kerran Tömps!  Tässä kohtaa maan vetovoima tuli hyvinkin tutuksi. Tosin, onnistuin kaatumaan joka kerta niin ettei sattunut mihinkään. Juuso kyllä muistutti kaatumisesta, että ensin takapuoli alas ja sen jälkeen voi kaatua, näin ei satu niin paljoa. Oli jotenkin ihana huomata, että ainakin osaan kaatua tosi hyvin! No osasin minä muutakin. Aluksi olin valinnut oikean jalan eteen, mutta en ole ihan varma vielä tänäänkään olisiko vasen sittenkin minulle luontevampi, pitää kokeilla useamman laskun ajan. Ai niin, tässä kohtaa muistin tai opin nousemaan ylös itsenäisesti selkä rinteeseen päin ja siitä kääntämään etujalan eteen.

Kururinteessä on tunneli missä monet laskevat melko lujaa pitkän tasaisemman osan jälkeen ettei vauhti lopu kesken. Aloittelijalle oli monesti jännittävää kun toiset ohittivat turhan läheltä. Kun itse ei hallitse välinettään täysin ja olen melko varma että sen myös näkee kun toisen meno on hapuilevaa, ei missään nimessä kannata ohittaa liian läheltä. Tämä luo oikeasti vaaratilanteen! Tasaisemman osan hurjapäiden ohitukset meinasi saada kiukun kohoamaan. Tässäkin kohtaa aivan loistava hiihdonopettajamme Juuso osasi rauhoittaa tilanteen toteamalla, kyllä se meni turhan läheltä ohitse. Kruununa aloittelijalle vielä joku pikkukilli laski ohitse ja rallatteli minulle njää, njää, njää. Voi taivas! Tässä kohtaa hoin itselleni samaa mantraa mitä omille ohjattavilleni ja asiakkailleni hoen: opitko itse ajamaan pyörällä ensimmäisellä kokeilulla? Jos opit, sitten voit olettaa että opit tekemään myös tämän ensimmäisellä kokeilulla. Oppiminen on monen toiston tulos. Se kuinka monen, se jää nähtäväksi.

Mari lanausharjoituksessa.

Tunneli oli jännittävä kohta, mutta ensimmäisellä kierroksella siinä ei tapahtunut mitään merkityksellistä. Myöhemmin kun laskin itsenäisesti jäin kyllä siihen turvaverkkoon kiinni, mutta ei siitä sen enempää tässä. Viimeinen osuus rinteestä on hieman jyrkempää taas, joten alkuun lanailua ja loppuun käännöksien harjoittelua ja tadaa! Saatiin kulutettua koko 100 minuuttinen tähän laskuun. Tässä kohtaa vertailun vuoksi, kun lasken suksilla saman rinteen, minulla menee siihen noin kolme minuuttia. Toisaalta tässä opeteltiin ja suksilla mennessä vaan mennään (ja väistellään aloittelijoita). Sitten oli loppukiitoksien vuoro ja suosittelut mitä seuraavaksi. Omat jalat oli sen verran hapoilla että hiihdonopettaja suositteli että voi olla hyvä idea pitää taukoa tai vaihtaa vermeet suksiin loppupäiväksi. Mutta enhän minä nyt niin helpolla luovuta! Kokeilen vielä yhden laskun samaa rinnettä ja katsotaan miten pärjään itsekseni. Jos en pärjää, otan laudan käteeni ja kävelen alas hetken matkaa. Tunnin lopuksi kysyin vielä meidän ohjaajalta Juusolta että jatkaako hän vielä tämän kokemuksen jälkeen hiihdonopettajana - lupasi jatkaa. Eli emme onnistuneet lannistamaan häntä :)

Itsenäinen lasku sujui hyvin, tosin jalat olivat vahvasti sitä mieltä että nyt on vaihdettava sukset jalkaan. Ai kauanko siihen itsenäiseen laskuun meni? No varmaan semmoset 15-20 minuuttia. Omia huomioita laskusta ja oppimisesta oli että etukantti on minulle hankalampi kuin takakantti. Sen lisäksi tuo etujalka on vielä kysymysmerkki ja vaatii lisää laskemista. Painon vaihdossa huomasin luottavani liikaa yläkroppaan (kuten esimerkiksi ratsastamisessa), lautailussa se ei valitettavasti vielä riitä. Kenelle suosittelisin? Aivan kaikille! Vaikka olisit jo kokenut laskija, aina saat jotain lisävinkkejä tunnilta. Kokeneemman ei välttämättä tarvitse ottaa tuplatuntia, voi ottaa myös lyhyemmän tunnin. Samalle tunnille suositellaan samantasoisia laskijoita, näin kaikki saa parhaimman hyödyn tunnista.

Ai niin vielä hissipäivitys, tokalla nousulla laudalla menin yksin hissiin, ilman hidastusta ja sen lisäksi minulle törkättiin edessä menneiltä laskijoilta jäänyt suksi käteen. Ylhäällä olikin jännää nakata suksi pois kädestä ja keskittyä liukuun laudalla pois hissin alta. Turhaan jännitin, kaikki sujui mallikkaasti.

Siinä tohakassa en ehtinyt ottaa kuvaa meidän ohjaajasta, mut seuraavana päivänä salanappasin kuvan Juusosta. Tässä on myös todiste, rohkeasti hän jatkoi ohjauksia, siitä plussaa :)

Kiitos Rukan hiihtokoululle ja Juusolle elämyksellisestä lautaopetuksesta. Tästä jäi paljon tarinoita muisteltavaksi kotimatkalle.

lautailuterkuin,
Katja