sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kevään ensimmäinen pyörälenkki ja Ankanuiton SM hype

Kevään pyöräilykausi alkoi viime viikon perjantaina. Oli aivan ihana aurinkoinen ilma, että päätyön jälkeen oli helppo päätös hypätä pyörän selkään ja lähteä ottaan pyöräilykauden ensimmäinen lenkki. Viime syksynä Lidlistä ostettu geelisatula oli talven mittaan ollut sitä mieltä että minen tykkää pakkasesta ja geelit valui tiputtain ulos satulanpäällisestä. Ei auttanut itku markkinoilla, ei muuta kun satulanpäällys roskiin ja kokeileen paljaaltaan miten kipeeksi istuinkyhmyt tulee.

Putaansillalta kuva toiseen suuntaan auringon laskiessa...
Valkeakoskella on erinomaisia pyöräilyreittejä. Pyörätietä menee niin Toijalan, Sääksmäen kuin Pälkäneen suuntiin. Toijalan suuntaa olin katsellut ohi ajaessani autolla, että siellä näkyi olevan niin paljon sepeliä, että päädyin lähtemään Pälkäneen suuntaan. Reittihän tietysti kirkastuu aina matkan varrella, joten fiilispohjalla eteenpäin omasta pihasta ja olon ja mielialan mukaan määräytyy ainakin minulla myös lenkin pituus. Tavoitteena kuitenkin oli yli tunnin mittainen pyörälenkki. Alkumatka oli taas totuttelua pyörän vaihteisiin. Elo-syyskuun vaihteessa ostetun pyörän ajokilometrit eivät vielä päätä huimanneet, josko tänä kesänä pyörää tulisi ulkoilutettua enemmänkin. Ylämäet yllätti aina :) millään ei malttaisi laittaa pienemmälle vaihteelle ennen kuin on pakko ja yleensä siinä kohtaa se on jo liian myöhäistä. Joka tapauksessa ainoastaan kerran jouduin luovuttamaan ja hyppäämään satulasta pois ylämäessä. Tuntumaa jos vertaa polkupyöräergometriin, missä kierrosnopeus pyritään pitämään 65-75 kierrosta minuutin aikana... tämä olisi hyvä muistaa myös maantie ajossa, mutta jotenkin se vauhti vaan vie mukanaan, suoralla tiellä on mukava polkea isolla vaihteella ja matka taittuu eteenpäin ilosesti.

Putaansillalta kuva kohti keskustaa.
Reitti kulki Apian urheilukentän ohitse ja riemukseni näin siellä jo liikehdintää radalla! Kesällä oletettavasti käydään taas isännän kanssa yleisurheilemassa ja hakemassa treeneihin monipuolisuutta. Skeittiparkissa kuului räminää, eli sielläkin oltiin herätty jo kevääseen. Venelaitureissa ei näkynyt vielä yhtään venettä, mikä saattoi johtua siitä, että järvi oli sieltä kohtaa edelleen jäässä. Matka jatkui Sointulan ohitse kohti Valmarinniemeä. Suunnittelin ensin meneväni Valmarinniemeen ja käyväni luontopolulla, mutta totesin reitin jäävän liian lyhyeksi, joten jatkoin polkemista eteenpäin. Seuraava suunnitelma oli jatkaa Leppälän koululle asti, mutta kun koulu tuli vastaan päätin mennä vielä hetken matkaa eteenpäin. Siinä kohtaa ajatuksissa oli ennemminkin maisemat, tästä on ajettu ohitse useita kertaa autolla, mutten koskaan ole mennyt tästä kohtaa pyörällä. Jokainen metri pyörällä ajettuna oli siis uutta. Käännöskohdaksi valikoitui Äimäläntien risteys Viranmaan kohdalla.

Melankärjestä kohti kanavaa, siellä näkyy emo-ankka toivottamassa tervetulleeksi Ankanuiton SM-kisoihin. Tässä kyseisessä kohtaa ankat kisaavat 1.5.2014 uintitaitoaan.
Paluumatkalla piti pysähtyä kanavalle ottamaan muutamia kuvia tulevien Ankanuiton SM-kisojen kunniaksi. Ankanuitto kokoaa koko perheen Vappu-päivänä Valkeakosken kanavan ympäristöön seuraamaan kun 9000 numeroitua kumiankkaa pudotetaan kanavaan ja katsotaan mitkä ankat tulevat nopeiten maaliin. Jokaisella ankalla on samannumeroinen arpa, jota saa ostaa paikallisilta urheiluseuroilta. Itse uittotilaisuudessa on täysin mahdotonta nähdä kuka ankka johtaa, lopullinen tilanne nähdään vasta putken päässä kun ankka otetaan ylös ja katsotaan pohjasta mikä numero ankalla on. Ja koska kyseessä on arpa, tietysti on palkintoja. Ja arvaatte varmaan, myös Kuntoa Elämään on lahjoittanut palkinnoksi kuntosaliohjauksen sekä kirjapaketin. Jo pelkästään näiden vuoksi kannattaa osallistua, mutta on siellä toki venettäkin tarjolla ja Fitran jättisuuri kirjapaketti sun muuta :)

Yritin tsuumailla emo-ankkaa, vaihtelevin menestyksin.
Entäs se pyörälenkki? Kokonaismatkaksi SportsTracker kehui lähes 22 km ja treeniajaksi noin 80 minuuttia. Ei huono, näin kauden aloitukseksi. Seuraavana päivänä jalat oli tukkoisen tuntuiset, mutta istuinkyhmyt, ne vasta kipeät olikin! Voi taivas kun piti istua mihin tahansa... tai ei tarvinnut edes istua, riitti kun jännitti pakaralihasta niin istuinkyhmyt muistutti olemassa olostaan. Seuraava pyörälenkki tuli luontaisesti eilen (noin viikko superaloituksen jälkeen) ja kun satulaan istahti, huomasin että kyllä istuinkyhmyissä on edeleen tuntuma olemassa. Tosin, tuntuma oli kovin heikko enää siinä kohtaa. Tämä olkoon kaikille kannustukseksi, lähde rohkeasti pyöräilemään! Eka lenkki ei kannata olla yhtäpitkä mitä minä tein ja seuraava lenkkiä suosittelen tehtäväksi muutaman päivän päästä uudestan (oma aikani ei tällä kertaa siihen riittänyt). Varo tuulta, jos on kovin tuulista, lenkistä voi tulla hyvinkin raskas, pukeudu kerroksittain, voit vähentää jos on liikaa vaatetta.

Meitsie Melankärjessä, vaikka aurinko paistoi lähtiessä, pipo oli ehdoton must!
pyöräily-ankanuittoterkuin,
Katja